Se eilinen lenkki nimittäin.

En kehtaa edes sanoa, kauanko meni ja millä nopeudella. Mutta yhtä kaikki 145 oli keskisyke ja  9 km jolkottelin. Syke oli alhaisempi kuin mitä olisin kuvitellut. Laitoin sykemittarista rajat pois päältä  ja painelin menemään. Luulin, että syke olisi noussut pilviin, sillä tuntuu, että se pomppii miten sattuu sellaisilla lenkeillä kun yritän pysyä rajoissa. En hengästynyt, hiki kyllä tuli, mutta ei väsyttänyt kuin ehkä ihan viime metreillä pikkuisen, kovaan vastatuuleen ja ankaraan räntäsateeseen jouduttuani.

Haluaisin vain, että se nopeus nyt nousisi. Jollakin konstilla täytyisi saada vauhtia tähän hommaan. Tuntuu sittenkin, että ehkä mä junnaan paikoillaan tuon kunnon kanssa. Eihän se nyt tietenkään kuin napista painamalla kasva se vauhti, mutta pitäis alkaa jo tapahtua.

Odottelen kyllä ihan mielenkiinnolla huomista punnitusta. Siitä voin olla hyvinkin tyytyväinen, että vaikka juokseminen vähä taas tökkii, niin paino kyllä on ollut mukavan yhteistyökykyinen.

Nytpä jatkan taas hiusteni harmaannuttamista gradun parissa. Paitsi, että ensin käyn tekemässä kierroksen blogimaailmassa, on kyllä mennyt pitkään, etten ole ehtinyt muiden blogeihin oikein syventyä. Palaamme viimeistään huomenna punnituksen merkeissä!