Heippa. Näissä tilanteissa ei kyllä todellakaan jaksa pitää huolta mistään, siis mistään.
Perheemme on nyt vähentynyt yhdellä karvaisella jäsenellä. Olen mielettömän surullinen karvakamuni menetyksestä. Loppukesä ja syksy on ollut todella surkeaa aikaa, tämä koirani menetys oli nyt vain tämä viimeinen käänne. Perheenjäsenet ovat sairastaneet vakavasti ja masennukseni nostelee jälleen kalmaisia kouriaan.
Mietin jo hetken, että otan tämän blogin täältä netistä pois, sillä en jaksa nyt päivittää. Avaan uudestaan sitten, kun olen noussut täältä pohjalta ja päässyt uudelleen painonpudotuksen tielle. Tällä hetkellä laihduttaminen on viimeinen asia mielessäni, vaikka en ole blogiani unohtanutkaan. Olen vain niin pohjattoman väsynyt, en jaksa päivittää ja se mitä tänne tulee kirjoitettua, on pelkkää matalamielistä ahdistuneisuutta. En suostu millään hyväksymään, enkä määrittelemään itseäni täksi kyyniseksi, kärttyisäksi ja itkuiseksi lihavuoreksi.
Kamppaillaan siis nyt tämän mielialan kanssa, läskit on vasta seuraavana vuorossa. Tulen päivittämään taas, kun vointi on parempi. Kiitos kun olette käyneet täällä lueskelemassa.