Olo on ihanan kevyt, kun on ruokailut pysyneet nyt hyvin hallinnassa. Elättelen toiveita, että seuraavassa punnituksessa pääsen ennen joulua vallinneeseen tilanteeseen, ja siitä sitten tavoittelemaan sitä yheksääkymppiä.

Nyt tosin häiritsee hieman se, miten paljon vietän aikaa blogissa, lukiessa toisten blogeja ja roikkumalla kiloklubissa. Siihen menee päivässä monta tuntia. Ja samalla tämä koko elämäntapamuutos on ottanut vallan päästä, ei sinne oikein paljon muuta mahdu. Se on tosiasiassa se, mikä häiritsee, ei niinkään tämä netissä lorvaaminen. Opparia sentään tänään sain tehtyä itseasiassa tosi hyvin. Mutta kaikki muu aika... Juoksufoorumit ja -sivut on nyt uusin villitys.

Kaiketi tämä on taas se totuttautumisvaihe. Jouduin kuitenkin tekemään sen verran muutoksia taas ruokailuun, että niitä pitää pitää nyt ihan ajatuksen kanssa yllä. Ja olen malttamaton tulosten suhteen. Vaikka tavoitteena ei olekaan nopeasti keventyä, niin kyllä sitä mielellään aina jotain edistystä havaitsisi. Siitä tulee niin hyvä mieli ja motivaatiopotku.

Tänään eräs tuttu, jota harvemmin näkee, oli ihan hämmästynyt, koska hänestä näytti, että olen laihtunut joululomalla! Ja sehän nyt on ihan käsittämätön juttu. Korjasin kyllä, että en kyllä oikeastaan ole, mutta kiinteytyminen on teoreettisesti mahdollista. Olihan se mukava saada kehuja, vaikka ansiotta ne kyllä nyt tulivat.

Ajattelin tässä jonakin päivänä listata tänne näkyviin jonkun suunnilleen keskiverron ruokapäiväkirjan. Jääpä dokumenttia sitten siitä, millaisella ruokavaliolla sitä on oltu. Ei siinä kyllä mitään mullistavaa ole.

Päivän lenkki tekee varmaan sen, että terve univäsymys hiipii kroppaan ja silmiin tähän aikaan. Väsymys on noin kaksi-kolme tuntia aikaisessa joululomaan verrattuna. Vielä iltapala ja sitten kömmin tuonne vällyjen väliin nauttimaan pitkällisestä yölevosta!