Polvet on edelleen ok. Tuskinpa niihin mitään tuleekaan, kunhan vain joutessaan naksuvat.

Tällä hetkellä paino joutuu tulemaan perässä siinä sivussa. Nyt taas joudun kohdistamaan lähes kaiken keskittymiskykyni muihin asioihin. Vaikka en osaakaan olla ahdistumatta siitä, jos se paino ei tule perässä vaan lähtee nousuun. Mut nyt energiaa on käytettävä tutkielman kirjoitukseen. Oikeasti. Ja tietty liikkumalla lataan akkujani sitä kirjoittamista varten.

Ja edelleen on tehtävä ruokaa siitä, mitä pakastimesta löytyy. Onneksi sieltä löytyy, ja todella hyvä, että sinne unohtuneet ruuat tulee oikeasti käytetyksi. Puolukat alkaa olla jo vuosikertaa, mutta en kyllä ole vielä keksinyt niille käyttöä. Kaura-puolukkamuffinsikiintiö täyttyi varmaankin noin vuosi sitten. Niitä oli aivan liian helppoa tehdä.

Miksipä kaipaisin työelämään siirtymisen testiä elämäntavoille, kun tässä on koko ajan käynnissä valtavan stressaava elämänvaihe valmistumisenkin kanssa? Eiköhän se kerro jo aika paljon kyvystä ylläpitää elämäntapoja, jos tästä selvitään kunnialla.

Voi että, tulis kesä. Tulis kesä, ja tunturivaellus. Tulis kesä ja grillatut herkkusienet. Tulis kesä ja pitkät luistelulenkit. Tulis kesä ja aamukahvit parvekkeella. Tulis kesä ja hömppäromaanit...

Sitä odotellessa...