Heipparallaa. Tänään ja huomenaamulla pidän vielä viimeiset rutistukset ja laitan opparin menemään. Minusta tuntuu, että työ on ihan arsesta, mutta tässä vaiheessa en voi tehdä enää muuta, kuin viimeistellä lähdeviittaukset paikoilleen ja siinä se.

Pakkanen on taas noussut, täällä on nyt 22 astetta pakkasta. Mutta onneksi tänään oli muutenkin lepopäivä. Eilen kävin juoksemassa 45 min. Olen pannut ilolla merkille, kuinka sykkeet alkaa pysyä hienosti jo sallituissa rajoissa. Olen oppinut säätelemään vauhtia ihan mukavasti, tuosta päätellen. Mutta ei kyllä juoksuvauhti edelleenkään päätä huimaa. Huomenna toivottavasti on vähemmän pakkasta, että voin tehdä lenkin aamupäivällä ennen lähtöä. Tai voisin käydä testaamassa isältä lainaksi saatuja suksia.

Eilen matkalla kotiin alkoi tehdä mieli herkkua. Pysähdyimme miehen kanssa syömään, söin hesen kanawrapin. Siinäkin on ihan tajuttomasti energiaa, 611 kcal. Söin lisäksi läheisessä kahvilassa sitten suklaapullan, jossa oli täytteenä vaniljakreemiä. Mutta pöh, pulla oli tosi pettymys. Ei ollut hyvää, suklaakuorrutus päällä ei ollut varmankaan oikeaa suklaata, vaan sitä leivontasuklaamössöä mitä kaupan hyllyssäkin on tarjolla. Se maistui oikestaan pelkästään rasvalle, eikä suklaalle lainkaan. En edes sitten viitsinyt syödä sitä kokonaan, annoin miehelle loput ja sama tuomio pullalle tuli häneltä. Wrappi oli kuitenkin tosi hyvää sentään. Ei mennyt ihan "hukkaan" herkuttelu.

Huomenna on luvassa tyttöjen ilta. Hauskaa nähdä kaikkia vanhoja kavereita. Nyt tuntuu vaan, ettei tee mieli alkoa lainkaan. Eikä sitä kaikkea määrää roskaruokaa. Mutta toisaalta en halua siellä istua ärsyttävän pyhimyksenä toisten humaltuessa iloisesti. Joten, ehkä syön hyvin ennen illanviettoon lähtöä, juon pari lasia viiniä ja katson miltä aamuyöllä grillijonossa tuntuu. Enkä ala tupakoimaan ketjussa vain siitä syystä, että kavereiden kanssa sitäkään ei tarvitsisi tehdä yksin.

Uudenvuodenpäivän jälkeen olen tupakoinut yhtenä päivänä. Nyt tulee siis varmaan toinen, en usko, että haluaisin edes kieltäytyä. Vaikka omatunto soimaa jo etukäteen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että sen homman täytyy loppua myös noilta bilekeikoilta jossain vaiheessa. Tällä hetkellä olen typistänyt röyhyttelyn siis vain noihin tilanteisiin. Toistaiseksi ei ole ollut suurempia tuskia.

Seuraavan kerran saatan kirjoittaa siis vasta sunnuntaina. Nyt on taas etusijalla oppari, pitäkää peukkuja, että se todella tulee nyt valmiiksi!