Huh, kuin jännittää. Odottelen tässä puhelua, joka vahvistaisi, että helmikuussa minulla on pienen pieni pätkä töitä. Olen todella otettu, että minua pyydettiin hommaan. Selviäminen jännittää ihan sikana, varsinkin kun tämä työhomma on vähän sellaista, etten ennen ole tehnyt. Vaikka sinällään ihan oman alan työtä.

En pidä laisinkaan asioiden hoitamisesta puhelimessa. Mieluiten hoidan asiani kasvokkain, tai sitten lähetän sähköpostia. Mutta puhelimessa ei tunnu olevan lainkaan aikaa miettiä sanomisiaan. Koko ajan pitää jotain ääntä pitää. Ja väärinkäsitysten vaara on niin suuri.

Välillä olen ollut epätoivoinen, että ei minua kukaan koskaan halua palkata. No, niin sitten kuitenkin kävi. Ja kuulin, että minulla on kuin onkin oikeus hakea harjoittelupaikkoja, joita yliopisto välittää. Eli kesäksi saattaa olla pienen pieni mahdollisuus saada työtä. Ainakin paremmin mahdollista, kuin ilman noita harjoittelupaikkoja. Ja noista paikoista maksetaan vielä palkkaakin!

Syömistä, liikuntaa, laihdutusta ja terveellisiä ruokia en ole tänään joutanut ajattelemaan. Ruokailut silti mennyt niin, kaikki kiloklubin pallot vihreällä, ja vajetta 740 kcal. Siis kun koko päivän, myös illan suunnitellut ruokailut listasin Kiloklubiin. Hyvä, hyvä!

Tänään on paiskittava hommia yömyöhään. Käyn jumpassa illalla, mutta sitä lukuunottamatta blogit ja KK, sekä kaikki muut hommat ovat täyskiellossa klo 16 ja siitä eteenpäin, kunnes opinnäytetyö on valmis. Joten jääkää hyvästi perjantaihin asti!