Voe hitto, kyllä kysyttiin nyt naiselta tahtoa, kun kävin juoksulenkillä. Haksahdin lenkkiin, joka kiertää vähän syrjemmästä, kuin normaalit lenkkipolkuni. Ja se oli virhe! Tiet oli pääasiassa auraamattomia, lunta oli sitten autojen renkaiden vuoksi kertynyt sellaisiksi pitkittäisiksi raiteiksi, joilla sitten uhreasti hölkyttelin ja muljauttelin nilkkojani. Tais kyllä päästä muutama kirosanakin.

Mutta periksi ei voinut antaa, ei suinkaan. Sitäpaitsi, jos olisin vaihtanut kävelyyn, olisin paleltunut suhteellisen hyvin ennen kotiin pääsyä. Olin ehtinyt juosta itseni hikeen, kun nuo vaikeudet alkoi ja kylmä olis tullut tosi nopeeta. Sykkeen seuraamisen kanssa heitin pyyhkeen kehään. Mutta yllätys oli positiivinen, kun tarkastelin mittarista tietoja jälkeenpäin. Sykepiikki ainoastaan 153 ja keskisyke noin 147. Odotin jotain todella paljon pahempaa.

8,5 km matka, aikaa meni 80 min. Vauhdilla en voi kehua, mutta sitkeydellä ehkä. Kengätkin kastui ja lotisi jaloissa oikein mukavasti mitä pidemmälle porkkaus jatkui. Nyt istun viltin alla koneella ja haaveilen kuumasta kahvista.

Mietin lenkkipolulla, että mitä hiton järkeä tässä nyt on. Mutta saavutus kai se on tämäkin.