Minulla on ihanat, pitkät, taipuisat syvänruskeat hiukset. Ne ovat minun suuri ylpeydenaiheeni, vaikka en niihin usein jaksakaan panostaa. On sykähdyttävää, kun hiukset laskee alas ja harjaa, niin ne on kyllä kauniit. Ja hyväkuntoiset, aina vain parempaan on mennyt, kun olen ruokavaliooni pehmeän rasvan päästänyt.

Minulla on myös kauniit rinnat. Vaikka usein valitan, että ne on tiellä ja hankalat ja epäkäytännölliset, niin onhan ne myös kauniit ja seksikkäät. Ei siitä pääse mihinkään, niitä kyllä kelpasi peilistä ihailla

Kasvoni ovat sievät. Pidän “naamastani”, silmät ovat hauskan näköiset ja eloisat, samoin suu on lähes täydellisen muotoinen. Kasvojen luut ovat sirot, ja hiusten kanssa kasvoni muodostaa upean kokonaisuuden. Parit naururypyt silmäkulmissa tekee kasvoista vain entistä kiehtovammat.

Näin. Onhan sitä tietysti vaarana tämä ylpeyden synti, mutta kaiketi tämän voin ihan kohtuudella sanoa. Lisäksi olen jotenkin epämääräisesti alkanut huomaamaan kapenevan vyötäröni, se alkaa tulla näkyviin! Jonakin päivänä voin varmasti kehua myös sitä. Ja tavoitteena on myös, että pääsen takamustani kehuskelemaan, ainakin kovasti sitä treenaillaan.

Kiitos, Helkaneiti, tämä oli hauska!