Tein eilen ensiesiintymiseni legginseissä. Päivä oli niin kuuma, että oli pakko laittaa hame päälle, ja taioin itselleni caprilegginsit jalkaani. Hirvitys.

Sääret on kyllä aika paksut. On ne kaventunut, mutta silti olin tosi epävarma olostani. Tapanani on siis hameen kanssa yleensä pitää paksuja sukkahousuja, se tavallaan neutraloi sääret, vaikka ne olis kuinka paksut.

Kyttäilin ympärilläni liikkuvia ihmisiä silmä kovana, yrittäen saada selville tuijottavatko he sääriäni. Mutta ketään ei näyttänyt kiinnostavan ja tällaisina hetkinä sitä miettiin, että kiinnostaakohan oikeastikaan moniakaan ihmisiä toisten jalat/kädet/naamat/hiukset, että ne kovin aktiivisesti jaksaisi kiinnittää niihin huomiota.

Tosin, itse olen silti kiinnittänyt huomiota kanssaihmisteni pukeutumiseen. Kun kesä on tullut, olen nähnyt, että muutamat teinitytöt ovat unohtaneet housunsa kotiin. Paidan ollessa niin lyhyt, että alkkarit vilahtaa, kannattaa alkkareiden päälle harkita vielä jotakin muitakin housuja/hametta. Mutta sekin on vain minun nöyrä mielipiteeni, tässä maassa on sentään vapaus pukeutua juuri niin kuin haluaa.

Eli tänään ei sitten ollut mitään järjellistä asiaa. Päivän liikunta koostui 40 minuutista reipasta tanssia kotosalla (keskisyke 131) ja tutisuttavista lihaskuntoliikkeistä. Virkistävää kyllä, muuten olenkin koko päivän ollut aivan tervassa, sekä henkisesti että fyysisesti.

Kaunista kesäiltaa tasapuolisesti kaikille.