Silläkin uhalla, että omakehun haju kantautuisi piuhoja pitkin sinne lukijoiden päätteille, täytyy kirjoittaa vielä hyvä lopetus päivälle. Olo on niin kertakaikkisen upea.

Kävin juoksemassa. Ilma oli aivan mahdoton, tuuli irrotteli tykkyä puista ja sitä pätkähteli vähän väliä päähän ja maahan. Mutta juoksin silti, vedin loppuun vielä kunnon kirityksen. Olo oli aivan mieletön, kun puuskuttaen tulin takaisin kämpille ja painelin suihkuun.

Illalla kävin harrastuksissa ja ihailin itseäni salaa (kuinka salaa se joka peiliin vilkaisu tapahtuu?). Tunsin oloni aivan Kelly Brookiksi. Veelan innoittamana laitan tähän tämän esiin, sillä hänkin on kirjoittanut siitä, keneksi tähdeksi itsensä useimmiten tuntee. En pysty muistamaan, milloin olisin tuntenut tällaista tyytyväisyttä ja iloa kropastani. Jospa tällä tavoin voisi tuntea joka päivä!

Tällä hetkellä sattuu kyllä olemaan myös suotuisa aika kuusta. Oikeaan aikaan olen suoranainen jumalatar, mutta vajaa kaksi viikkoa siitä, niin jostakin se merimursu aina vaan kuoriutuu esiin. Tällä hetkellä siis ratsastan naishormonihyö'yn aallonharjalla, sen lisäksi että kehossa virtaa liikunnan aikaansaamat mielihyvähormonit. Yleensä tunnen kierron harvinaisen selvästi kropassa sekä mielialassa, harvinaisen selvästi, mutta olen pääasiassa jo oppinut elämään näiden nousujen ja laskujen kanssa ja osaan jo odottaa tuntemuksia joita hormonit aiheuttaa.

Tämä on aika erikoinen tunne, ottaen huomioon, että olen edelleen yhdeksänkymmentäkiloinen. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi tuntea kauheaa häpeää itsestäni. Todennäköisesti niin tulee tapahtumaan vielä monta kertaa, mutta kyllä nyt on mahtava fiilis!