No, kuten tonne Kirsun jättämään kommenttiin jo totesin, pääni on jälleen melkein selvä. Pimensin huoneeni, ja olen saanut nukuttua pari hyvää yötä, n. 13 h per yö. Hehe, oikeesti taisi olla vähän unirytmit sekaisin.

Urheilukin varmaan vaikutti. Kävin vetämässä pitkän lenkin 1:20. Matka oli kyllä jotakin ihan hävettävän vähän, tai no paljon, mutta... kun noin pitkään juoksee, niin luulis... Ääh. Ihan sama. Pitkä lenkki, syytä olla tyytyväinen. Ja parasta oli, että vaikka menin yhtä hitaasti kuin jotain pari kk sitten, niin sykkeet on laskeneet lähes 10 lpm samalle vauhdille. Kehitystähän se on sekin, ei sitä passaa aliarvioida. En ole pitkää lenkkiä vetänyt kyllä todella pitkään aikaan, ja se tuntu kyllä hyvälle.

Punnitsin itseni lenkkipäivän aamuna. Ja sitten kävin lenkiltä palatessa illansuussa punnaamassa itseni uudelleen suihkuun mennessä. (Kyllä, mulla on vaakaperversio, teen tätä noin 20 kertaa päivässä). Painoin kilon vähemmän, olin hikoillut siis itsestäni kilon hikeä. En meinannu uskoo silmiäni. No, tulihan siitä ihan hauska fiilis loppuillaksi.

Oikeastaan tuota vaakahommaa täytyy kyllä jossain vaiheessa miettiä uudelleen. En ajatellut punnita itseäni 20 kertaa päivässä loppuelämäni ajan. Mut se on vain sellainen tapa, ei sitä edes ajattele. Aina kun kuljen vaa'an ohi, mieleen juolahtaa, et käynpä katsoo. Ei siinä ole kyllä mitään järkeä, onneks ei ole tullut viime aikoina kovin pahoja mielialan notkahduksia päivän aikana tapahtuvan painonvaihtelun vuoksi. Osaan sillä tavoin suhtautua realistisesti, että se vaihtelee kilon-kaksi lyhyellä aikavälillä, ilman mitään logiikkaa ja merkitystä.

Ja lopetin sen hajuveden käytön. Vapaus koitti jälleen nenääni ja poskionteloihin. Enpä olis uskonut, että myrkytin itse itseäni, kyllä nolottaa. Mut oireet helpotti heti samana päivänä, kun en enää laittanut hajua. Hyvä haju oli, ei sen puoleen. Vähäsen se ehkä harmittaa. Olisikohan noista jotain kevytversioita olemassa. Kyseessä ei siis kyllä ollut mikään eau de parfum, kun näissä mun käsittääkseni on eri voimakkuuksia. Mut tarviis vielä jonkun kevennetyn version.

Mielessäni on ollut hiljaisempina aikoina montakin blogiin kirjoittamisen arvoista juttua, jotka on hävinneet kuin tuhka tuuleen päästäni. Pitäisi varmaan hankkia joku pieni muistikirja, joihin noita aiheita voisi laittaa. Harmittaa, kun olisi ollut ihan hyviäkin juttuja, muistaakseni... Mutta katsotaanpa, sanoi lääkäri.

Tänään teen myös kasvisrintamalla jälleen uuden aluevaltauksen. Kokeilen munakoisopihvejä. En pysty muistamaan, olenko koskaan edes maistanut moista kasvista. Jännityksellä odotan, olen nimittäin kutsunut myös vieraita syömään. Hyvä veto silloin kun kokeilee jotain itselleen täysin tuntematonta ruokalajia...

Nyt täytyy jatkaa siivouspäivää, tarpeeksi on taas työtä vältelty.