Eilinen lenkki oli kyllä ihan ahterista.

Ehkä mä olen vähän sairaana. Kurkku on ollut aamuisin, ja joskus päivälläkin karhea ja kipeä. Mutta en ole tullut kipeäksi kuitenkaan. Sitten se kurkkukipu häviää päiväksi, ja unohdan koko asian. Sitten se on taas seuraavana aamuna kipeä. Mutta en edelleenkään sairastu, olo on ihan jees. Tätä on siis jatkunut jo varmaan viikon.

Pumppu oli aivan villissään lenkillä. En pystynyt juoksemaan sykerajojen sisällä. Välillä sain jopa kävellen rajan ylittymään. Tästä aloin epäillä sitten, että ehkä mä olenkin jotenkin kipeä. Selitykseksi ei tietenkään kelpaa se, että voisin olla huonossa kunnossa? Mut en mä oikein siihenkään usko, ennenkin olen pystynyt juoksemaan rajojen sisällä, tosin vaivoin, mutta nyt mä vielä olen nostanut sitä rajaa.

Melkein jo heräsin tänä aamuna ajoissa varaamaan aikaa lääkärille. Mutta tuntuu niin hölmöltä mennä lääkäriin näillä oireilla: kurkku on välillä kipee ja pumppu villiintyy kevyestäkin rasituksesta. Lääkärihän nauraa mut pihalle, kun näkee... Ehkä mä oikeastikin vielä seuraan tilannetta. Ja teen kevyempää lenkkiä toistaiseksi.

Basiron-hoito imaisi ihoni niin kuivaksi, että ihan itkettää. En ole tietenkään käyttänyt sitä kuin ongelma-alueille, mutta naama kuivaa myös silmien ja suun ympäriltä. Ja kosteusvoiteen laittaminen tuntuu siltä, kuin valelisi napalmia naamaan. Joten taitaa olla edessä ainakin muutaman päivän tauko. Pelkään vaan ihan sairaasti, että nämä kuivuusrypyt, joita paperiseen ihooni on tullut, jäävät pysyviksi. Vanhenin 15 vuotta siis viikossa. Mutta iho on puhdas. Mietin kyllä ankarasti, onko tämä sen arvoista...