Hetkellisesti menetin eilen mielenrauhani. Pomppasin kotiin tultua ensi töikseni puntarille, ja huh huh. 89,8 Mietitäänpä sitä.

Tällehän löytyy vaikka millä mitalla selityksiä ja tekosyitä. Onhan se jo laskenut eilisestä puolitoista kiloa, joten kyseessä lienee enimmäkseen vatsan sisällön ja nestetasapainon heilahtelun yhteistulos. Mutta onhan siinä nyt vähän juhannusextraa silti mukana.

Siis aivan hilkkua vaille 90. Melkein hätkähdin, mutta nyt voin suhtautua asiaan jo viileän analyyttisesti. Pääsin kotiin syömään niin kuin itse parhaaksi katson ja treenit jatkuu. Tilanne korjaantuu siis varsin nopeasti.

Mutta tuo 90 on varsinainen hälytysraja, en tiedä mitä sitten olisin tehnyt, jos paino olisi oikeasti pompannut tuon yli. Mutta no, onneksi ei pompannut, ja pystyin säilyttämään näennäisen tyyneyteni.

Paino siis vaihtelee, useampia kilojakin, eikä sittenkään ole mitään syytä hermostua. Paitsi, jos tuo olisi jotenkin muuttunut pysyväksi tuo lukema. Ja jos olisin jatkanut samalla linjalla, kuin sen noin viikon juhannuksen molemmin puolin, niin pysyväksihän se olisi jäänyt.

Nyt jytisee ukkonen jo siihen malliin, että täytyy irrottaa pelit ja rensselit pistorasioista. Toivottavasti mokoma iltaan mennessä on rauhoittunut, jotta pääsen liitelemään uusilla juoksukengilläni viilentyneeseen ja raikkaaseen ilmaan.