Täällä on yks 42- kokoisten sortsien onnellinen omistaja! Tulis vaan vielä ne helteet. Kävin tänään ostamassa vaatteita, koska vanhat on jääneet niin isoiksi, enkä jaksa kulkea koko ajan homssuisen näköisenä.

Luulen tosin, että koko 42 oli aika reilu. Ja sitäpaitsi, kokeilin yksiä farkkucapreja, jotka oli kokoa 46 ja siltikään eivät mahtuneet jalkaan. Joten ei noihin kokomerkintöihin oikeasti voi luottaa.

Mutta teoriassa se on mahdollista, että alan lähestyä 42 kokoa. Ainakin tykkäisin uskoa niin. Enää on edessä sen ongelman käsittely, että pelkään jalkojeni olevan kalkkunannahalla päälystettyä porsaankinkkua vastaavat ulkoiselta olemukseltaan. Mutta päätin taas, etten välitä asiasta tuon taivaallista. Siinäpähän ne sääret sitten saa väriä...

Vähäsen on helpottanut älyttömästä työtaakasta. Sitä kun ei osaa sanoa ei, niin olen päätynyt tekemään ompelutöitä enemmän kuin työaikalaki sallii. Se taas vie huomiota päätyöltäni, eli sen gradun tekemiseltä. Tänään on ollut ensimmäinen vähän helpompi päivä, joten tietenkin päädyin sitten ajamaan nurmikkoa.

Vihaan nurmikon ajelua. Minun on vaikea nähdä siinä mitään järkeä, kun se ruoho kasvaa joka tapauksessa takaisin ja toisekseen minusta ehkä villi luonto on paljon kauniimpi, kuin tarkkaan mitoitetut puutarhat. Toki jälkimmäisetkin voi olla tosi kauniita.

Kaipuu Lapin reissulle on käynyt ihan sietämättömäksi. Tässä eräs tunnelmapala, joka asiaan liittyy. Ihan vahingossa senkin löysin. Ihanaa.