Ehkäpä lääkärillä pelottelu sai kurkkukivun asettumaan? Tänään ei ainakaan ole ollut kipeänä. Joten tartun tietenkin toivoon. Ja ryntään lenkille vasta huomenna, tänään on luvassa materiaalinhakureissu gradua varten, ja siihen kuluu kyllä ihan koko ilta.

Fiilis on taas ollut huippulukemissa. Ja painonlaskua voin jo nyt luvata varmasti maanantain punnitukseen. Ihmettelen tätä mielialojen vuoristorataa, mutta toivon kovasti, että seuraavat laskut ei olis niin rankkoja, kuin nyt tämä edellinen.

Naaman kuivuminen on helpottanut, löydettyäni tajuttoman hyvän rasvan, ja alettuani sutia sitä herkimmille alueille ennen kuin BP:tä muualle. Kirvely on lakannut, eikä naama ole väriltään kuin keitetty hummeri. Olen aivan 99% tyytyväinen naamaani tällä hetkellä. Tuo prosentin uupuminen johtuu siitä, että se kyllä edelleen on tosi kuiva. Mutta minusta on helpompi rasvata sitä, kuin yrittää saada niitä ylimääräisiä pois ja tulla toimeen kammottavan rokama-arsenaalin kanssa.

Vieläkään ei harmita töiden lopettaminen. Vaikka se tietää väistämättä sitä, että budjetti kutistuu pelkän opintotuen varaan. Mutta on sillä ennenkin tultu toimeen, lainojen kanssa. Toivotaan vaan, että töitä löytyy aikanaan...

Täydellisen tavallinen päivä siis tänään.