Hoidanpa tämän blogin päivittämisen nyt heti melkein päivän alkuun, jotta kaikki tekosyyt olla jatkamatta opinnäytteen tekemistä katoaisivat. Tänään en aio enää jahkata asian kanssa. Eilen vein aloittamisen jo niin pitkälle, että kaivoin kirjat esiin, ja pistin muistitikun kiinni koneeseen. Tiedostonkin avasin, ja yhden sanan poistin kirjoitetusta tekstistä. Siinäpä ne päivän saavutukset taas! Sauvakävelemässä en käynyt, kävin vain rauhallisella kävelyllä ihastelemassa naapuruston jouluvaloja. Toiset ne näkee hirveästi vaivaa, ja saava ihania luomuksia aikaan. Toisilla näyttää taas vähän mopo karanneen käsistä, ja pihamaalta löytyy vaikka minkä väristä ja kokoista valotaideteosta. Ihan hauska sellaisiakin kyllä on katsella.

Tein vähän kierrosta taas uusissa blogeissa ja intoudun minäkin kertomaan, kuinka se lasten suusta se totuus tulee. Tähän en ajatellut muistella kouluaikoja, vaan jotain, mikä tapahtui tuossa itsenäisyyspäivän tienoilla. Enkä tästä ollut laisinkaan loukkaantunut, miksi pitäisikään, sillä tällä kommentilla ei taatusti tarkoitettu mitään pahaa. Sain vain hyvät naurut. Sillä veljenpoikani kysyi mieheltäni, että oottaako Sontsis vauvaa, kun sillä on noin iso maha? Mies taisi luulla että loukkaannun moisesta, ja meinasi pojalle sanoa, ettei noin saa kysyä, siitä voi tulla paha mieli. No, sinällään ihan hyvä sanoakin, voihan tuosta tulla paha mieli. Mutta sanoin pojalle, että ei, ei me odoteta vauvaa, vaan Sontsis on syönyt liikaa herkkuja, ja siks mulla on näin iso maha. Näytti vastaus tekevän pojan tyytyväiseksi. Ja pojan mentyä pääsi kyllä melkoinen höhötys. Se kysymys oli niin vilpitön!

Tänään pakkanen on taas kiristynyt. En tiedä, pystyykö tuolla juoksemaan. Pitää harkita tässä päivän mittaan. Lisäksi kyllä tuli eilen tissuteltua viinipullo, ja vaikka kankkusta ei ole, suhtaudun periaatteessa varauksellisesti tähän juomisen jälkeiseen treenaamiseen. Voi tulla rytmihäiriötä ja ties mitä. Vähän mietitytttää, oliko pakko juoda koko viinipullo, sillä sen seurana meni mahaan vaikka mitä muutakin. Vaaka oli armollinen, näytti edelleen silti muutaman sadan gramman pudotusta. Mutta siihen taitaa jäädäkin kahden viikon saldo. Muutamaan sataan grammaan. Mutta se on vain linjassa aikaisempien tulosten kanssa, eli en nyt voi kovin pettynyt. Ei tosin hurraamistakaan ole.

Enää kolme yötä jouluun. Siksipä nyt olisi enemmän kuin aiheellista saada opinnäytettä edes muutama sivu lisää kasaan!