Ukkonen laantui, ilma oli ihanan raikas juoksemiselle. Kunnes... taivas täyttyi kumisevista pilvistä ja viimeiset parikymmentä minuuttia pingoin ukkossateessa. Ukkosrintama on pyyhkinyt tästä yli jo kolmesti siis tänään. Kiskoin loppuun aivan kaiken irti itsestäni ja menin muutenkin todella kovaa koko lenkin. Tai siis kovalla sykkeellä. Keskisyke 160, lopun revityksessä 179.

Olen alkanut miettiä, että sykemittarini pimahtelee, näyttää tosi alhaisia välillä ja tosi kovia välillä. Alan epäillä tuota 204 sykepiikkiä, joka sain lihaskuntotestiä tehdessä. Sillä nyt olen pari kertaa vetänyt tappiin suoritustani, ja olen saanut tuon 179 mittariin. Tai sitten mittari ei mittaa korkeimpia lukuja enää jostain syystä, tiedä siitä. Lopulta taidan siis olla ihan yhtä metsässä sykkeideni kanssa, kuin aikaisemminkin.

Mutta positiivistahan tuossa lenkissä oli se, että jaksoin kovalla sykkeellä kokonaisen tunnin ja pystyin vetämään loppukiritkin vielä päälle. Matkassa nyt ei ole liiemmin kehumista.

Tästä eteenpäin luvassa pelkkää valitusta. Vaikka olen tainnut luvata, etten hirveästi valita tästä asiasta. Valitan silti...

Olisin halunnut ostaa itselleni kesämekon, pian tuleviin ystävän häihin. Kutun viikset, istuvia mekkoja ei löydy kuusta eikä maasta. Tissit nimittäin on ja pysyy, hievahtamatta sen kokoisina, kuin olivat alkujaankin. Kuppikoko vain kasvaa, kun ympärysmitta pienenee. Toiveikkaasti olen katsonut, että jospa ne vähän on pienentyneet...

 

Jos ovatkin, niin eivät tarpeeksi. Mikään mekko ei istu ryntäiden kohdalta, eikä muuten ole olemassa tässä kuppikoossa liivejä, joista olkaimet saisi niskan taakse (eh, loogista, niskamurtuma uhkaa). Meinaa kypsyttää tosissaan, sillä nyt mahdun jo tosi nätteihin mekkoihinkin, siis muilta osin paitsi tosta edestä.

Onko siis vain mummoilla isot tissit, kun rinnasta istuvia mekkoja löytyy ainoastaan "aikuisten naisten" valikoimasta, ja sieltäkin vain kissojen ja koirien kanssa etsimällä joku teltta tai tosi tanttamainen malli?

No, onneksi osaan itse tehdä mekkoja. Mutta suutarin lapsella ei ole kenkiä, sanotaan. Ja sama pätee itseeni, vähiten vaatteita ja mekkoja olen tehnyt itselleni. Nyt tuntuu vain, ettei olisi aikaa alkaa värkkäämään mitään, kun gradun deadline kolkuttaa ovella.

Valituksen loppu.

Yhdestä asiasta täytyy kuitenkin olla enemmän kuin iloinen, ehkä jopa onnellinen. Mulla on kunnolliset ja sopivat urheiluliivit. Ne ovat kullanarvoiset, todettu on, viimeksi tänään loppukiriä pistellessä.

Jälkikirjoitus: tässä vähän lisää valitusta. Molempien rintojen alle oli hiertynyt noin 10 cm pitkä verinen vana. En ilmeisesti ole juossut aiemmin näin kovaa kamppeet märkänä. Helkkari, että kirveli suihkussa käydessä!!