Kotiuduin juuri valtavien notkuvien herkkupöytien äärestä. Lihattomuus piti, turvauduin upeisiin kalatarjoiluihin ja näköjään sitä voi ylensyödä myös kalaa ja kasviksia. Taivaallisen hyviä kalaherkkuja!

Opinnäytetyö on seisonut paikoillaan jo kohta kaksi viikkoa. Alkaa kasaantua pientä ahdistusta niskaan. En vain jotenkin tänäänkään saanut tökättyä tikkua koneeseen, ja alkaa pakertamaan. Tarkoitus oli saada homma pakettiin ennen vuoden loppua ja aika menee hukkaan kuin hiekka sormien välistä. Olin yhdessä vaiheessa jo hienosti puurtamisvaihde silmässä, ja työ eteni kuin tanssi. Nyt on tullut joku ihme stoppi. Kaiketi se on tämä, kun joulu jo lähestyy, sitä alkaa vauhti väkisinkin hidastua...

Kävin eilen kävelylenkillä -25 asteessa. Puin kyllä hurjasti vaatetta päälle, eikä kylmä ollut sinällään. Mutta suun eteen piti laittaa kaulahuivi, muuten ei olisi kyllä voinut kunnolla hengittää. Mahtavasti lumi narskui jalkojen alla ja puut paukahteli kovassa pakkasessa. Sitten kelpasikin asettua miehen kotiin kantaman kasvispitsan ääreen.

Kyllä tämä lorvehtiminen sen opinnäytteen kanssa saisi jo loppua. Tai sitten voisi joulu jo tulla.

Kummityttöni toivoi Bratz-nukkea joululahjaksi. Meinasin vetää taas aamukahvit väärään kurkkuun. En pidä ko. nukeista laisinkaan ja mielestäni kyllä antavat melko kyseenalaisen naisen mallin. Olen kaksinaamainen, sillä enhän itsekään ole vapaa kauneusihanteista, vaan satunnaisesti koen jopa ahdistusta, kun en moisia ihanteita täytä. Mutta pitääkö se aloittaa jo pikkutytöstä asti epämääräisten kauneusihanteiden tuputtaminen? Olisin paljon iloisempi, jos olisin saanut ostaa kummitytölle vaikka palapelin, tai pulkan tai jotain... muuta kuin sen ällön nuken. Kaiketi se lapsi on nyt sitten onnellinen nukestaan, ja miten paljon lopulta imee vaikutteita siitä? En tuota itsekään ole kovin surullinen kuitenkaan siitä, etten näytä Molla-Maijalta. Mistä lähtien tämä lasten kasvattaminen on ollut näin vaikeaa?

Nyt jatkan lorvailua, hauskoja pakkaspäiviä kaikille toivotan!