En olis uskonu itsestäni.... mutta tämän illan kuorosodan tulos tuntui vähän samalta, kuin Suomi olis hävinny Ruotsille jääkiekossa. *huokaus*

Nyt myös alavartalo on siirtynyt robottilinjalle. Tein toissapäivänä alavartalon lihaskuntotestin (josta kyllä sain ihan hyvät tulokset) ja siitä tajuttomasta rehkimisestä nyt on reidet ja pakarat tosi kipeät. Notkeus on todellakin tuon kultaisen droidin kanssa samaa luokkaa, istahtaminenkin sujuu yhtä reteästi.

Kävin juoksemassa tänään myös. Pidin vauhtikestävyysharjoituksia. Välillä tosin meinasi hermo mennä, koska lunta on niin paljon, niin epätasaisella ja pehmeällä alustalla on ihan halvatun rankkaa juosta. Mietin siinä juostessani, että olis pitäny ennen lumen tuloa uusia se Cooperin testi. No, nyt mä sit sen juoksen kun lumet sulaa. Sitte nähdään, kuinka paljo edistystä vuodessa saa aikaan. Olisin kyllä halunnu pitää lyhyemmän vertailujakson, mutta yhden kuupperin ryssittyäni ei tullut syksyllä enää edes oikeastaan ajateltua asiaa. Ja nyt harmittaa.

Paino on nyt ihastuttavasti kuitenkin alkanut laskemaan. Jospa sitä pääsis takaisin kuukauden takaisin lukemiin nyt. Ei pitäis nyt niin kauheasti tällaisista murehtia... mutta vanhat tavat istuu kyllä tosi tiukassa. No, huomattavaa parannusta on tapahtunut viikon aikana. Tyytyväinen täytyy olla.

Nyt telkkarin ääreen katsoo, mitä tapahtuu kun kuntoilu lähtee lapasesta. Sunnuntai on kiva päivä, ja ei ole. Voi lorvailla, mutta päivässä alkaa tuntua jo uuden viikon alkaminen seuraavana päivänä.