Tänään uudet lenkkikaverit oli jo ihan eri tuntuiset kuin eilen. Juoksu taittui keveästi. Rakastan jo nyt noiden kenkien ihanaa hengittävyyttä, joka on aivan eri planeetalta kuin edellisten kenkien. Uskonpa, että jo seuraavalla lenkillä uudet kengät on täydelleen passelit. Ilmeisesti se keskiosa alkaa muotoutua nopeampaa kuin ajattelinkaan.

Mutta tämä porsastelu saisi nyt loppua. Huomenna mennään onneksi kotiin, niin ei tarvitse syödä niin paljon. Huomaan, että herkuttelen seurassa tai jostain ihme tottumuksesta, vaikka ei lainkaan tekisi edes mieli.

Olen kyllä silti nyt kyllääntynyt värkkäämään ruuan kanssa. Ehkä juhannuksen gastronomisten elämysten järjestäminen vei vähän puhtia pois? Mutta nyt haluaisin itselleni vain jonkun aasialaisen kokin, joka vokkaisi vihannekset ja kanan valmiiksi lautaselle.

Ei se paino tai hyvä olo näin pitkään säily. Toinen nousee ja toinen laskee, ennen pitkää. Onneksi sentään kroppa alkaa jo luontaisesti kaivata normaalia ruokavaliotaan. Juoksemassa sentään on käyty ahkeraan.

Tänään juostiin taas muuten porukalla. Huomaan, että siinä tulee paljon enemmän yritystä. Ja se on hyvä!