Päivitän tuon painon. En päivitä sitä. Päivitänpäs. Enpäs. Tässä päivän olen juupas-eipästellyt tuon sivulaatikon päivittämisen kanssa.  Nimittäin oma puntari näytti 700g vähemmän. Toisaalta haluan laittaa, ja saada mahdollisimman suuret luvut ruutuun, mutta toisaalta... Jos nyt laitan, seuraavassa punnituksessa sitten saattaa tulla vaikka jopa nousua. Tai mistä sen tietää. Laitan sen nyt, ja lakkaan jaappaamasta.

Mulla on puolitoistavuotias maailmanvalloittaja yökylässä. Huomaan kyllä päivän jälkeen, että voihan hanuri, miten sellainen viekin kaiken ajan ja huomion. Mökki on kuin pommin jäljiltä lelujen ja ruokalautasten ja vaatteiden ja talouspaperitollukoiden räjähdettyä pitkin poikin. Ehkäpä tähän kehittyisi joku rutiini, jos olisi oma, ja sitä pidempään hoitelisi.

Tarkoituksena oli tänään päästä tekemään vauhtikestävyyslenkki, mutta suunnitelmat ne harvoin pitkää tuollaisten pikkuihmisten kanssa. Mies meni iltatuuriin, ja ennen sitä piti päästä, että pojat olisivat olleet kotona keskenään. Pukeminen, ulkoilu ja ruokailu kesti kuitenkin niin pitkään, että minulle ei jäänyt mitään toivoa lenkistä. Mietin, että tällaistako se sitten olisi, jos minulla olisi oma tuollainen? Tietenkin niistä omista menoista joutuu tinkimään, mutta jaksaisinko edes harrastaa liikuntaa, kun olo olisi joka ilta kuin mankelin läpi menneellä, ja kotityöt vielä huutavat tekijäänsä. Yritä siinä sitten pitää huolta itsestäsi, parisuhteesta, kodista ja ystävyyssuhteista. Täytyy nostaa hattua kaikille pienten lasten vanhemmille, tällaisen arjen pyörittäminen on kyllä melkoinen sankariteko.

No, huomenna on vapaapäivä miehellä, joten pääsen tekee sen lenkin. Tällä viikolla on tullut kuitenkin kaikkea muuta, minkä takia en ole päässyt tekemään lenkkiä kuin sen maanantain pitkän. Vähän on syyllinen olo, mutta eiköhän se tästä. Ja onhan tässä koko ilta aikaa vaikka vihkiä uusi jumppapallo käyttöön. Ja kyllä se on vain valtavan suloinen tuo pieni tuhisija matkasängyssään omani vieressä.

Hauskaa viikonloppua kaikille!