Täpärästi takaisin alle 90. Hieno homma. Helpotus on valtava. Plussakuukausi on selätetty, ja viimeiset kaksi viikkoa siis johti kilon keventymiseen. Ei kai sitä kaikkea voi saada, kun yritin pysytellä järjissäni jonkun ihme ahdistuskauden yli, niin ei siinä oikeastaan paljon jaksanut ajatella syömisiä.

Samoin kuin helpotus on valtava, että huomasin tosiaan olleeni kipeänä. Eilen lenkillä sykkeet pysyi aivan hyvin aisoissa, vaikka hölkyttelinkin. Ja kun kurkkukipu on tiessään samalla kun kunto on "palautunut", niin juttu taitaa olla aika selvä. Tänään edessä pitkä lenkki, odottelen sitä kyllä ihan innolla, mitä tahansa mikä tuo vaihtelua lukemiseen ja kirjoittamiseen on erittäin tervetullutta.

Gradunteko ahdistaa kyllä aivan vietävästi. Suunnittelin jo mielessäni, kuinka esitän ohjaajalle, miksi palauttaisin työn vasta elokuussa. Kaikin puolin ajateltuna (rahoitus, työn laatu, henkinen kestävyys) päätös olisi järkevä, ainoastaan ohjaajallehan se tietää venyvää aikataulua ja ties mitä seuraamuksia. Pyörittelen asiaa päässäni vielä pari päivää, sitten otan yhteyttä ohjaajaan.

Nyt taas ahkeroimaan. Intoa ja aurinkoa viikkoon meille kaikille!