Paino oli puntarissa siis 96,3 kg. Toivoa ei ole siis syytä menettää, vaikka kolme viikkoa sairaana olikin.

Tänään ekaa kertaa lähden kunnolliselle lenkille sitten sairastumiseni. Pientä jaloittelua olen harrastellut vähän sairaana ollessakin. Tuntuu päästä tulevan paksua puuroa, jos koko päivän myhjöttää sisällä, sängyssä tai pahimmassa tapauksessa koneella.

Tuosta huijarinrahkasta. Tein tänään sellaista. Tuntui jotenkin todella pahalta syödä sitä, vaikka en tajua mikä järki moisessa edes on. Ostin kaupasta kevytvispikermaa (rasvaa 23%) sekä rasvatonta maitorahkaa ja makeutusainetta. Näistä pyöräytin mansikkarahkan, joka oli kyllä makeaa ja ilmavaa ja mansikkaista. Mutta silti, makeutusaineet on minun listallani pahoja. Aspartaami hapattaa aivot ja niin edelleen. Ja toisekseen, en usko erityisemmin noihin kevyttuotteisiin. Mutta verrokkina jos käyttää normaalirasvaisia tuotteita, sekä sokeria niin hui hai! Huijarinrahkassa oli 150 kaloria melkoisen reilun kokoisessa annoksessa. Eikä tämä palvele loppuelämän kestävää painonhallintaa ja ruokailun hallintaa. Huijarinrahkaa voi vedellä hyvät överit ilman, että se niin kauheasti heilauttaa vaakaa. Ja lopputulos on se, etten koskaan opikaan hallitsemaan syömisiäni. Potuttaa. Mieheen rahka meni ihan täydestä kylläkin. Mutta joku älytön syyllisyys kalvaa silti siitä syömisestä. Kun söin liikaa, vaikka edes kaloreita ei ollut paljon…

Laskiaispullia olen sesonkina syönyt viisi. Viimeisen kolmen viikon aikana. Ensimmäinen laskiaispulla oli suunniteltu, loput on menneet sitten itsekurin ja motivaation alamäessä. Onneksi en niitä sentään joka päivä syönyt. Ainoa oikea laskiaispullahan on siis hillolla ja kunnon kermavaahdolla maustettu. Sisältää 336 kaloria per pulla, keventäjien mukaan. Sitä ei ihan kevyesti mahduta päivän ruokasatsiin, väkisinkin menee suunnitelmat yli jos sen syö.

Kipeänä olosta huolimatta opiskelumenestystä on tullut. Olen ihan hurrrrjan tyytyväinen tähän osa-alueeseen elämässäni!

Mutta kerron nyt lopuksi vielä tarinan lääkärireissustani. Kun kolmas viikko kuumetta, yskää ja ylenpalttista kipuilua ja hengenahdistusta alkoi, varasin ajan lääkäristä, menin sinne. Sain asiallisesti antibioottikuurin, ja sitten… Koristessani penkissä lääkäri aloitti elämäntapasaarnan. Pakotti käymään puntarilla, ja se näytti satasta ollessani pukeutunut kolmeen vaatekertaan kuumepalelun takia. Sitten määräsi alkamaan vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, ja määräsi vielä uuden painokontrolliajan. Aika pöyristynyt olin aiheesta. Otin sen kontrolliajan kuitenkin, mutta vähähiilarista en ala kyllä noudattaa. Yritin kertoa pudottaneeni vuodenvaihteesta alkaen neljä kiloa, mutta ei kelvannu lääkärille. Tuli sellanen vaikutelma, että mua ei oikein uskottu. Ja saavutukset sivuutettiin täysin.

Lääkäritäti näköjään teki pienen virhearvion siitä, että missä tilanteessa tuota ravintoneuvontaa tulis antaa. Eri asia olis, jos olisin ollu siellä vaikka jonkun polvikivun tai verenpaineen tai vast. takia. Mutta keuhkoputkentulehdusta ei kyllä laihduttamalla paranneta!! Ajattelin jatkaa valitsemallani tiellä, ja käydä painokontrollissa ylistämässä normaaleja ruokailutottumuksia. Ja antamassa palautetta siitä, että ravintoneuvonta seuraavalla kerralla sitten kiitos muissa yhteyksissä.

Nyt meen etsimään lenkkikamat, ja potkiskelee miestä mukaan lenkille. Ajattelin, että kävelysauvatkin olis hyvä nyt pölyttää.

Hyvää viikonloppua kaikille!