No ei se juoksu sitten onnistunutkaan, päädyimme sitten illalla autoa pesemän ja vahaamaan. Aloin jännittämään suoritusta ihan hervottomasti, ei kyllä ole kovin minun tapaistani, mutta niin kävi. Täytyy ottaa uudelleen, todennäköisesti siis nyt viikonloppuna ja yrittää vähän vähentää tuota jännitystä jotenkin. Pahoittelut, että katosin kartalta. En päässyt sitten enää seuraavanakaan päivänä kirjoittamaan, koska ampaistiin reissuun niin aikaisin päivällä.

Viikonloppu meni laukatessa sukulaisia läpi, ehdin tavata sisarusten perheet, vanhempani, tädin, mummun ja papan, kummitytön ja anopin. Siinä siis kirjaimellisesti laukattiin paikasta toiseen. Ja huh sitä syömistä. Kaikkialla oli herkkuja tarjolla ja minähän tartuin tilaisuuteen.

Ja nyt onkin sitten maha taas aivan todella lahjakkaasti sekaisin ja vielä tosi kivulias. Olen taas valmiina vannomaan, etten vilkaisekaan kääretorttuihin, keksijäätelöihin ja juustokakkuihin. Ainakaan tällä viikolla. Jos saisi tuon mahan vaikka tasaantumaan.

Kiitos kannustuksesta Cooperin testiä varten, tuntui kyllä aika kivalta että joillakin on uskoa meikään, vaikka itse haparoinkin. Heh.

Ai niin. Ja se pään ympärys. Voinko ihminen laihtua pään ympäriltäkin? En usko, kyllä ainoa järkevä selitys on ennen niin paksun tukkani harveneminen. Sillä pääni ympärysmitta on tähän asti ollut liki 60 cm. Ylioppilaslakkinikin on 59 cm. Nyt kun mittasin tätä kirjoittamista varten, niin johan loksahti leuka, kun mittanauha väitti kivenkovaa että 57 senttiä. Heihei, paksu tukka. Niisk.

Gradu etenee mukavasti, nyt jatketaan sitä siis.