Voi milloin, voi milloin ihanat saappaat mahtuu mulle jalkaan? Olen edennyt kyllä jo niin paljon, että nokian kumpparit menee jalkaan. Aatelkaas, mulla on ollu niinkin paksut jalat, ettei kumpparit edes mene jalkaan. Hirveetä hommaa.

Jotenkin nyt nappailee paljon enemmän lueskella vaellusturinoita netistä ja kuunnella musiikkia youtubesta, kuin kirjoittaa gradua. Aina välillä toi tekointo aaltoilee, välillä kirjoittelen aivan näppäimistö savuten ja välillä taas tekisin ihan mitä tahansa muuta.

Kesän vaelluksen suunnittelu itseasiassa kyllä pitää mielialan korkealla. Tällä kertaa edessä on tähän mennessä pisin reissu yhdessä, kuusi yötä. Jotakin täytyy alkaa priorisoimaan siellä rinkassa. Esimerkiksi olen aikaisemmin ollut niin kermapeffa, että olen raahannut puhtaita sukkia ja kalsareita joka päivälle. Ei nytkään tietenkään ole tarkoitus viikkoa vetää likaisissa, herttinen, vaan otan mukaan parit, joita sitten voi pestä välillä. Desi pesuainetta painaa kyllä vähemmän kuin 5 litran tilavuuden vievät vaihtovaatteet.

Saapa nähdä, kuinka on aktiivinen harjoittelu vaikuttanut tuohon pitkän matkan kestävyyteen. Jos ne alkupään kolotukset jäis vaikka vähän vähemmälle? Mutta yllättäen se kroppa parin kolmen päivän jälkeen siihen etenemiseen tottuu, eikä tarvitse enää nostella toisiamme laverilta aamuisin

Oivoi, kun pääsis jo. Hirveä lapinhulluus vaivaa.