Heipsan taasen! Viikonloppu kului sukulaisten parissa, sekä vähän gradua kirjoitellessa. Arkeen paluu taas tässä edessä.

Huolestuttavasti alkoi nuo juoksulenkit vähentyä parin viikon aikana. Otin viimeinkin otteen itsestäni. Välille to-ma mahtui kolme lenkkiä, joista yksi oli vauhtikestävyys. Irrottelin vauhtia todella, sykekin iski 179 lukemaan. Mutta kylläpä tuntu hyvältä.

Nyt kun kesä on tullut, näkee sukulaisia ja tuttuja paljon, siis sellaisia, joita on tavannut viimeksi viime kesänä. Ja niistä ajoista on kyllä tapahtunut aika tosi paljon muutosta meikän kropassa. Eikä ole ollut yhtään ihmistä, joka ei olisi tästä asiasta minua kehaissut.

Tosin, moni luulee, että olen alkanut nipottaa ruuan kanssa. Kyllä naamat venähtää, kun pistelen jäätelöä ja grillipihviä siinä missä muutkin. Miksi ihmeessä pingottaisin kerran vuodessa sukulaisten kanssa pidettävissä grillijuhlissa?

Paino on pysytellyt samassa kuin viime viikolla. Kaikesta syönnistä ja juonnista huolimatta. Näköjään kroppa on alkanut ilmoittaa aika selkeästi mielipiteensä ravinnosta, jota sille tarjoan. Kun on syönyt ihmeellisyyksiä, alkaa vatsassa tapahtua ihmeellisyyksiä. (nää vatsan toiminta- jutut on kyllä todella rakastettavia...) Voin syödä niin paljon kuin tekee mieli, koska näköjään ei enää tee mieli niin paljon. Yleensä.

Ostin myös onnellisena pari kirpparia tyhjäksi 44 -kokoisista kesävaatteista. Mä olen kirpparifriikki, myös ihan oikeasti, eikä vain opiskelijabudjetin takia. Sain aivan uskomattoman ihania vaatteita ja huomasin, että osa (pieni kyllä, mutta kuitenkin!) niistä 44:stakin alkaa olla reilun kokoisia. hihhih, näiden kokolappujen vehtaaminen on kyllä ihan hauskaa.

Olen ollut todella eristyksissä blogimaailmasta, en ole ehtinyt muiden kuulumisia edes käydä lukemassa, saati kommaamassa mitään. Harmillista, mutta eiköhän se ala korjaantua, kun saan gradun ekan version tarkastettavaksi, ei pitäisi mennä enää kuin noin kolmisen viikkoa.

Toivottavasti kesä on lähtenyt kaikilla sujumaan mukavissa merkeissä!