Tätä päivää lukuunottamatta en ole harrastanut kertaakaan liikuntaa. En käynyt edes salilla. Jätin kaiken ihan suosiolla, itkun kanssa olisi pitänyt raahautua salille ja jumppaan, joten ajattelin, että ehkä parempi nyt vain levätä kotona ja syödä sitä suklaata, jos se vain auttaa pysymään järjissään.

Varoitinkin jo viime viikolla, että stressimittari paukahtaa punaiselle minä päivänä tahansa. Ja niin se teki. Olen vieläkin aika herkkä kaikelle sellaiselle, joten näin se sitten näkyy. Mielialaa on vaikea saada pysymään normaalilukemissa. Mutta liikunta auttaa, huomasin sen tänään. Vedin tunnin hölkkälenkin, ja ai että on taas hyvä fiilis kropassa. Ja sitä kautta luonnollisesti pääkoppakin voi paremmin. Menen huomenna käymään salilla, jos vain löydän kenkäni jostain.

Ruokahaluttomuus teki sen, mihin ravinnon laaduntarkkailu ja liikunta ei pystynyt. Paino alhaisin neljään vuoteen. Mutta en halua, että painonlasku tapahtuu syömättömyydellä. Eli tähän ei passaa nyt tottua. Kunhan ruokahalu taas palaa, voi se painokin taas pikkuisen nousta. Mutta siitähän me nyt ei olla huolissaan. Terveys on tärkeämpää kuin painonlasku.

Tsemppiä ja levollista viikonloppua, niin kaikkille teille kuin myös itselleni! Sontsis palaa jälleen ensi viikolla.