Kuinka paljon se painaa, jos sydän on raskas? Jouduin eilen luopumaan karvaisesta koiraystävästäni, hän oli vakavasti sairas. Tietenkin tämä päätös oli tehtävä, mutta suru jää silti, vaikka miten tietää, että oikeasti muuta vaihtoehtoa ei ole.

Nyt ovat olleet ajatukset tuossa jo vajaan viikon. Ei ole ehtinyt kirjoittelemaan, on pitänyt tehdä viimeisistä päivistä iloisia ja sitten vain surra. Vaikka moni voi ajatella, että hei, se on pelkkä koira. Mutta meille niistä on tullut ystäviä ja perheenjäseniä.

Nyt ei ole erityisemmin tarvinnut elämäntapojaan miettiä, syöminen pysynyt itsestään kurissa. Ja lenkille meno on ollut tervetullutta vaihtelua raskaaseen mielialaan, siellä juostessa se huoli ja murhe hetkeksi karisee.

Kyllä tämä parempaan päin selvästi on jo menossa, vaikka tuntuukin, että sydämestä on pala hukassa. Hiljaista surua kestää varmasti pitkään, mutta elämää on elettävä silti eteenpäin. Onhan niitä kauniita muistoja kuitenkin sydän täynnä.