Täällä yks onnellinen lihava! Että tänään taittuikin juoksu aivan tajuttoman hyvin. Ilma on sateen jälkeen raikas, siitepölyä vain minimaalisesti ja siitäkös olen onnellinen. Juoksunopeus on noussut raketin lailla kevään aikana. *tanssii polkkaa*

Tällaisina hetkinä sitä taas melkein rakastuu itseensä. Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että tällaisissa tunnetiloissa sitä ymmärtää helposti, miksi kehonrakentajat näyttää välillä niin... on ihan tajutonta, kun kroppa toimii ja venyy.

Menneenä viikonloppuna ei ollut mitään saumoja päästä juoksemaan sitä kuupperia uudelleen. Tiedä ensi viikonlopustakaan, ohjelmaa on taas vaikka millä mitalla. Ja hirmuiset syömingit ja juomingit, kun vanha tyttöporukka saadaan taas kasaan. Kankkusessa urheilu on vaarallista, sydäri vaanii silloin.

Olen kyllä tainnut silti tulla vanhaksi. Juhliminen ei enää taitu yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Toleranssi juomien ja ruokien kanssa on laskenut valtavasti. Mutta tehdään silti parhaamme, kyllä herkuttelu edelleen maistuu. Riskin seuraamuksista voi taas ottaa, kun edelliset vatsanväänteet on jo hävinnyt muistista.

Nyt taas näppäimistö savuamaan... tai korvat, jos ei kirjoittamisesta tulekaan mitään. Palaamme!