Päänsäryt on toivottavasti taas historiaa tältä erää. Oli ehkä tarpeellista tuo opparin viivästyminen, koin nimittäin vielä yhden valaistumisen sen suhteen. Ja onneksi en ehtinyt palauttaa sitä, nyt on mahdollisuus vielä muokata.

Rikoin sunnuntaina myös rajojani. Nimittäin pakkasrajoja. Kävin juoksemassa, vaikka mieleni tekikin uskoa mittaria ja sanoa, ettei siellä voi juosta. Mutta kyllä voi. Mittarilukemat -17,6 ja hyvin taittui! Pistin vaan enemmän vaatetta päälle, eikä tuntunut yhtään pahalta, edes keuhkoissa. Ainoastaan poskipäät ja nenänpielet alkoivat tuntua turhan kylmiltä loppua kohti. Vaikka hullun hommaltahan tuo vaikuttaa.

Ihmettelin, että juoksu kulki niinkin hyvin, vaikka olinhan kyllä perjantaina polttanut melko ahkerasti, niin että lauantainakin vielä yskitti (onko siinä polttamisessa siis  mitään järkeä). Mutta luulenpa, että tuo extraenergian tankkaaminen biletyksen lomassa teki sen, että nyt oli sitä energiaa mistä ottaa ja juoksu kulki helposti.

Viikonloppuna on taas vieraita tulossa. En haluaisi viettää toista samanlaista viikonloppua putkeen, täytyy miettiä miten noita vieraita viihdyttää ilman ruokavuoria ja alkoholia. Miten se onkin, että nuo kaksi ne aina liittyy ihmisten kokoontumiseen niin erottamattomasti? Edistymisestä on kyllä turha haaveilla, jos meinaa taas syödä ja ryypätä kuin eläin.

Eilen oli kyllä tajuttoman stressaava päivä. Olin niin väsynyt, että kelpuutin illalliseksi eineskanahampurilaisen ja kyytipojaksi puolikkaan pikkulevyn Fazerinaa. En vain jaksanut enää ajatella tai alkaa valmistaa yhtään mitään. Sinne meni, ei kai siinä sen kummallisempaa.

Tänään luvassa ahkerointia opparin parissa ja 45 minuutin juoksulenkki. Kyselin jo itselleni passelia saliohjelmaa, ja sain vähän nalkutusta siitä, että tarvitsen juoksuharjoittelun oheen ja vuoksi välttämättä lihaskuntoharjoittelua myös. No, sitä varten mä sitä ohjelmaa kävin kyselemässäkin!

Nyt lähden nauttimaan laitosruokaa sopuhintaan yliopiston ruokalaan.