Ensinnäkin, paino näyttää juuttuneen pysyvästi takaisin päälle 90. (olen yrittänyt ja yrittänyt, mikäli eilistä pihvikastiketta ei lasketa, eikä sitä lasketa) Että voiskohan se nyt mitenkään lähteä siitä laskemaan.

Olkaan tuntuu tulleen hermokipua viivästyneen lihaskivun seuraksi. Lapaluun alta lähtee välillä sellainen sähköisku käsivarteen. Tuntemusta kuvaa parhaiten se kokemus, kun iskee kyynärpään hermon johonkin tosi mojovasti, tämä sähke vain menee lapaluusta käsivarteen.

Lueskelin taas juoksufoorumeita. Ja ärsyynnyin hirveästi, koska yleisesti ottaen näyttää siltä, että juoksen usein liian kovaa. Ja sinällään sykemittaristakaan ei kovin paljoa ole apua, koska en tiedä omia arvojani tarkkaan.

Koska painoa on noin järjettömästi, epäilen jälleen, että kroppa ei kestä. Vuoden kestäneen aktiivisemman juoksemisen aikana polvi on kipeytynyt kerran ja alkuaikojen pakarasäryt on jääneet historiaan.

Näistä asioista en kuitenkaan haluaisi mitenkään masentua. Juokseminen tuntuu hyvältä, ja eikö se ollut se pääasia? Jospa nyt keskittyisin siis vain tuntemuksiin, enkä vaa'an lukemiin tai siihen, mitä sykkeistä kirjoitellaan. Ihmiset on kuntoilleet kautta historian ja vasta viimeiset kymmenen vuotta on ollu sykemittareita tavallisten ihmisten käytössä. Koitan kuitenkin pitää sen lelun mukana, on se kuitenkin ihan hyvä väline siinä, että malttaa niitä suhteellisen matalan sykkeen lenkkejä juosta. Oli ne sykerajat sitten pienet tai hiukan isommat..

Tänään siis taas juoksemaan. Nyt kuitenkin taidan katsoa vähän kellosta aikaa ja mitata matkan ja katsoa, olisiko vauhti säilynyt samana, kuin ennen tuota pidempää taukoa.

Tänään on ohjelmassa kyllä myös gradunkirjoitusta ja pyykki- ja tiskivuorten valloitusta. Hyvällä sykkeellä ja ilon kautta