Kasvisruualla jatketaan, mutta ei tämä nyt kyllä ihan oikeinkaan mene. Tai no tiedä, oikea kasvissyöjä en ole. Syön maitotuotteita, kananmunaa ja kalaa/kanaa joskus harvoin. Eli oikeastaan punaista lihaa vain kartan. Kävin maanantaina kaupassa ja keräsin lähes kaikki erilaiset einesruuat kasvisversioina. Kevyttä? Terveellistä? Eh? Jotenkin en jaksa laisinkaan laittaa ruokaa tällä hetkellä, ja kasvisruuan saloihin perehtyminen vaatisi vielä extravaivaa. Joten olen päätynyt eineksiin, eikä hyvä.

Löysin erään uuden tuttavuuden, johon rakastuin heti ensi puraisulla. Juusto-chilinuggetit kaupan pakastekaapista. Voi sitä parhautta! Vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta. Mutta voi voi, ei ole puhumista terveellisyydestä, ravitsevuudesta, keveydestä… Ja löysin myös uuden inhokinkin. Ostin parsakeittoa pahvipurkissa, ja syömättä jäi parin ensimmäisen lusikallisen jälkeen. Phyh, kamalaa tavaraa.

Huomaan odottavani erityisesti joulukinkkua aivan kuin pikkupenskana. Ehkä tämä einesruuilla oleminen saa arvostamaan ruuan kotitekoisuutta. Ja lihan puuttuminen sitä lihan yltäkylläisyyttä. Ainakin se joulukinkku on kyllä kirkkaana mielessä

Vaikka ei tämä kasvisruualla olo tällä hetkellä ainakaan tunnu mitenkään kärsimykseltä. Voisin tottua tähän, mikä on hämmentävää sekin. On mukava etsiä sitä kasvisvaihtoehtoa sieltä ruokien joukosta. Täytyisi vaan opetella ruuanlaittoa vähän lisää. Olo ei varsinaisesti ole keventynyt, mutta tuskin se einesruuilla tapahtuukaan. Oikeastaan ajatus kasvissyöjänä olemisesta tuntuu melko miellyttävältä. Niin vähäinen kuin oma vaikutukseni onkaan, tunnen silti, että ehkä se lihankulutuksen vähentäminen on tärkeää. Joulukinkusta en ole silti valmis luopumaan. Enkä tässä nyt tee mitään lupausta alkaa kasvissyöjäksi.

Täytyy silti vakioruokalani puolesta sanoa, kun viimeksi haukuin karmaisevaa porkkana-jauhokastiketta. Söin toissapäivänä tofu-kaaliwokkia samassa paikassa, ja se oli ihan taivaallista. Tofusta oli saatu ihan valtavan hyvää. Kyllä sitä hyviäkin ruokia näköjään löytyy.

Tilasin syksyn postimyyntialesta itselleni uusia paitoja. Täytyy sanoa, että entisen 48/46:n sijasta vaatekoko on vaihtunut 44/42:seen. Jännitin, että sopiiko ne kamppeet, mutta hei, ne oli ihan mahtavia. Jotenkin noi vaatteet onnistuu nostaa mielialaa, ehkä se olikin tarpeen tässä tosi masentavan harmaassa kelissä.

Hyvää viikonjatkoa, toitottaa Sontsis