Jes! Oppari on ohjaajan postissa. Tokikin pyysin vielä korjausehdotuksia, joten vielä siihen pitää palata. Mutta periaatteessa se on niin kuin valmis. Kivi vierähti sydämeltä. Jotenkin alkoi tuntua, että saanko mä sitä ikinä valmiiks. Jossain vaiheessa se täytyy kuitenkin katkaista se uudelleen kirjoittamisen ja parantelun putki, se ei näköjään katkea siihen, että sen opparin pitäisi olla valmis.
En sairastunut sittenkään. Pääsin eilen jo juoksemaan. Oli ihan älyttömän raskasta juosta auraamattomilla teillä. Sain illalla sitten pakaratkin vielä kipeäksi, juurikin siis tuosta juoksemisesta. Mutta en huolestunut, sillä niin omituisesti se juoksu kulki paksussa lumessa. Jätin sykemittarin kotiin, koska pelkäsin, että jos pidän sykerajoja, niin en varmaan pysty juoksemaan ollenkaan.
Puntarin kanssa ollaan taas ystäviä. Jopa mekaaninen vaakani näyttää lukuja, joihin voin olla tyytyväinen. Kyllä tuosta juoksemisesta tulee sitäpaitsi niin mahtava olo, että eilen illalla tuntui siltä, että se on ihan yksi ja sama mitä painan kunhan kroppa tuntuisi vaan koko ajan tältä.
Kirjoitin joskus, että laitan tänne näkymään jonkun peruspäivän ruuat. Tässä tarjoiltuna viime viikon sunnuntain menu:
Aamiainen: Täysjyvämurot+kevytmaito, Maitokahvi
Kommentit