Huhhuh, meni 11 päivää tässä välissä. Nyt ne ensimmäiset motivaatio-ongelmat pomppasi eteen.

Muutama päivä sitten alkoi tuntua, että menetän järkeni aina ruokaa nähdessäni. Ja olin tosi alamaissa, enkä välittänyt ollenkaan siitä, voinko hyvin, jaksanko juosta, miltä näytän ja niin edelleen. Silloin kun olen poissa tolaltani, ja nälkäinen ja mukavuudenhaluinen, niin pois alta risut ja männynkävyt, olette nimittäin vaarassa joutua syödyksi.

En oikein jaksa välittää vieläkään, mutta eilisestä jumpasta saatu hyvä olo taas kantaa tänään. Töissä olen saanut pari todella hyvää oivallusta, joista on itseluottamukseen saanut taas paljon buustia myös. Olisin tänäänkin mennyt jumppaan, mutta tarjolla ei ollut mitään. Pohdiskelin juoksemaan lähtöä, mutta päätin sitten kuitenkin olla menemättä.  Tuuli on niin kylmä, että kun se osuu naamaan tekee mieli karjua. 

Nyt taas alkaa tuntua siltä, että halu voida paremmin ja näyttää paremmalta nostaa päätään. Luin muuten iltalehdestä (...) että PMS ei olekaan todellinen, vaan naiset kokee PMS-oireita, koska heidät on niin ehdollistettu siihen. Oli miten oli, mielessäni käväisi  taas tuo, että kuun asento saattoi olla huono. Nyt kun taas elämä hymyilee, kun PMS on takanapäin.

Vanha, hyvä konsti parantaa mielialaa on hankkia itselleen jotakin kivaa. Mä tässä just mietin, että mitä se vois olla. Ehkä uusia vaatteita täytyy ostaa, olen kulkenut niin nuhjuisissa kamppeissa taas pitkään, koska en omasta mielestäni näin lihavana voi ostaa vaatteita. Uskon vakaasti olevani vielä joku päivä tarpeeksi laiha noin pari vuotta sitten ostettuihin vaatteisiini. Ja olenhan minä, mut nykyiset ehtii kyllä kulua puhki ennen sitä. 

Siispä seuraavana tehtävänäni on järjestäytyä vaatekauppaan ja etsiä parit kivat paidat ja housut, tuleepahan parempi mieli, niin hömppää kuin onkin.