Mahtavuutta. Eka lenkki juostuna varvasvamman jälkeen! Kävin tänään noutamassa tukipohjalliset kenkiini, joiden pitäisi estää vaivaa uusiutumasta, ja onhan tuo rauhoittunutkin nyt ajan kanssa siten, että kestää jo juosta. Ihan entisellään ei ole, mutta mulle riittää, että voin kävellä ja juosta normaalisti.

Pohjalliset olivat ihan sikamaisen kalliit! Mutta täytyy ajatella niin, että se on satsaus harrastukseeni ja hyvinvointiini. Kunto oli kyllä heikentynyt huomattavasti, lenkki oli luokkaa 4 km/30min/kieli vyön alla koko ajan. Voittajaolo oli silti.

Lihonut olen, edelleen. Meinasin saada slaagin puntarilla, koska se näytti myös aamupainon karahtaneen back to the 90´s. Täähän on siis ihan disaster...

Viikko, ja mulla on muutto edessä. Elämä muuttuu ja asettuu heti kertaheitolla seesteisemmäksi, ja silloinpa myös tiukentuu kuri. Vaikka olen tässä otetta jo harjoitellut jonkin aikaa, mutta nyt tiukennan sitä edelleen. Siis en ala edelleenkään kuilottamaan, vaan palaan siis vanhaan hyväksi havaittuun linjaan.

1. Liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa!

2. Paljon, paljon kasviksia, puolet lautasesta vähintään.

3. Säännölliset ateriat

4. Ruokailu keskittyen vain ruokailuun. KG- lehden lukeminen samalla, kun mättää jotain hirveää kuraa, ei paljon nimittäin auta. Taikaa ei ole myöskään laihdutusohjelmien katsomisessa.

5. Herkuttelu sallittu.

Muutto tarkoittaa siis säännöllisempää elämää, mutta ennen kaikkea sitä, että kahden hengen perheemme jälleenyhdistyy! Huraa, huraa, huraa!