Täällä kärsin mökkihöperyydestä.

Ja liottelen soijarouhetta pastakastikkeeseen. Vietän viikonlopun yksin päämajassa, 300 km arkikortteeristani eteläkoilliseen. Ja kyllä onkin yksinäinen olo. Mutta teoriassa on mahdollista, että saisin jopa gradua muutaman sivun eteenpäin. Voin myös kokkailla kokeellisesti mitä ihmeellisempiä kasvisruokia, kun itse joudun kaiken syömään. Ja tietty, urheilla voi niin paljon kuin kroppa kestää. Tai lähinnä juosta. Ei täällä susirajalla mitään kuntokeskuksia tai ohjattuja jumppia ole. Putsaisivat tiet, niin lähtisin ulkoiluttaa uudet luistimet, jotka Kirsulta kevättalvella hankin huostaani.

Taidan tänään pitää karkkipäivän. Ihan sen takia, että pääsen käymään kaupassa ihmisten ilmoilla.

Eilinen farkkusuksee on pitänyt kroppatuntemukset todella korkealla. Juoksu tuntui eilen todella hyvältä. Vaikka mä alan kyllä jo pikkuhiljaa vihata mun sykemittaria. Voi olla, että olin tiistain pumpin jäljiltä väsynyt, sillä lihakset oli vähän kipeät. Mutta silti, vaikka kuinka keveästi yritin juosta, syke puski koko ajan rajaa vastaan. Olen kyllä pystynyt parempiinkin suorituksiin aikaisemmin, joten ehkä on selvää, että väsymyshän se siellä hartioilla painona istui. Ei vaan aina osaa suhtautua rationaalisesti. Onneksi sentään tuntui helpolta.

Nyt menen rationaalisesti tekemään sen soijarouhe-chilitomaattipastakastikkeeni ja jatkan gradun parissa.