Melko pätkittäistä tämä mun kirjoittelu, mutta olettaisin, että kunhan on maisterinpaperit kourassa vihdoin, ja muutto uudelle paikkakunnalle hoideltu, jaksan taas kirjoitella enemmän. Ja on enemmän asiaakin.

Enemmän asiaa, sillä tällä hetkellä mielessä tosiaan on pyörinyt melko moni muu asia kuin painonhallinta. Onneksi olen onnistunut sitä suunnilleen hallitsemaan, tuossa turvallisessa 88:ssa nyt keikun. Toivottavasti se siitä sitten lähtee alenemaan, kun elämä selkenee.

Ja jaksamista sinällään, että kun G:tä värkkäsin, istuin jopa kymmentuntista päivää koneella, enkä enää sen jälkeen oikeastikaan jaksanut alkaa kirjoittamaan paljon mitään.

Pakkasin tuossa juuri kirjahyllyn sisältöineen autoon. Teen tällaista kevytmuuttoa, kyörään tavaraa peräkontillinen kerrallaan kotiin. Haikea olo on, olen elellyt täällä opiskelujen parissa kuitenkin lähes viisi vuotta.

Mutta toisaalta, olen kyllä hyvin hyvin onnellinen, että tämä on puolentoista kuun kuluttua ohi ja voimme jälleenyhdistää perheemme. Ehkäpä perheeseemme liittyy syssymmällä myös uusi jäsen. Karvainen sellainen, kuolaava ja haukkuva. Olen haaveillut siitäkin jo niin pitkään.

Juoksutreeniä pitäisi nyt huolella parantaa, sillä juoksutapahtumaan on kuukausi aikaa. Olen jaksanut hölkytellä noin kolme kertaa viikossa, vaihtelevalla menestyksellä. Tavoitteena on ollut muutama kerta enempi, mutta pitää varmasti olla tyytyväinen tähänkin tilanteeseen, kun ottaa huomioon millainen hullunmylly on ollut käynnissä.

En ole ehtinyt käydä muidenkaan blogeja lukemassa, jotenkin tuntuu syylliseltä, sillä monien juttuja olen aikaisemmin kyttäillyt illasta toiseen ja jokaisen sanasen ilolla lukenut. Mutta onpa nyt sitten tekemistä työllistymistä edeltäviksi pitkiksi, pimeiksi illoiksi. Toivon kovasti, että muiden projektit on edenneet toivotulla tavalla ja vastoinkäymisistä on kompasteltu yli. Tsemppiä siis jatkoon kaikille pakertajille, palaamme taas asiaan!