Näin se näköjään parhaiten toimii. Teen sitä, mitä huvittaa. Kuntosalilla ravaaminen on nyt jäänyt viimeiseltä kahdelta viikolta, mutta vierähtänyt viikko ei silti ollut liikkumaton, ei suinkaan. Harmillista, koska nautin todella kuntosalin tuloksista, vaikka siellä käyminen nyt ei varsinaisesti hirvittävän hauskaa ole. Mutta liikkumiseen en silti voi olla tyytymätön.

Paino on sinnitellyt ilman dramaattiia nousuja, syöminen on siirtynyt myös tälle ota rennosti- linjalle. Herkuteltu on jonkin verran, mutta lounaat ja aamiaiset on syöty ajallaan, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että nälkähän sitä on ollut.

Tässä tilanteessa, kun ensimmäinen opinnäytetyö on saatava valmiiksi ennen vuoden loppua, täytyy pysyä realistina. En voi puristaa mistään ylimääräistä energiaa syömisten ja liikkumisten (lue: kuntosalilla käymiseen) kanssa pingottamiseen. Päätin siis, taas kerran, tehdä vain sitä mikä tuntuu hyvältä. Ja hämmästelen, missä välissä tämä rentouden ilosanoma pääsi minulta unohtumaan. Olo on helpompi nyt.

Päätin, että ensi vuoden tavoitteeksi otan pudottaa toiset kymmenen kiloa. Sellainen tavoite ei ahdista yhtään.

Kiitos rakkaat lukijat, kun kommentoitte ja kannustatte. Mielialojen vuoristorata heittelee ylös ja alas, kiitos, että jaksatte mukana.