Ihanaa, ihanaa. Tosin, mä en tykkää ylenpalttisesta lämmöstä yhtään. Mutta silti, ulkona on ihana olla, oli kuuma tai vähemmän kuuma.

Varsi ei ole nyt keventynyt viime viikkoina. On ollut hiljaista täällä blogissakin, sillä olen ollut reissussa ja sen jälkeen taas painanut pää punaisena töitä. Ihan hullunmyllyä välillä tämä elämä. Lähinnä tosiaan olen käynyt käynyt kotona nukkumassa.

Elämä on valintoja, täytyy sanoa. Itse olen ammattini valinnut. Ei minulle kukaan kertonut, että tämä tällaista on, mutta silti, itsepä olen kuoppani kaivanut. Mieliala on silti ihan suhteellisen okei, kai tämä kesä on tuonut vähän nostetta muutenkin tähän hommaan.

Huomasin tuon uskomattoman ryhtiliikkeeni aikana, miten paljon paremmin jaksan, kun oikein pidän rotia syömisistä ja harrastan riittävän raskasta liikuntaa. Totean kyllä nyt viimeistään sen, että pelkkä kevyt jumppailu parikaan kertaa viikossa ei riitä minulle mitenkään, ei painonhallinnan, eikä mielialan kannalta. Tarvitsen kunnon menoa, jossa hengästyy, joutuu ponnistelemaan ja tulee hiki. Voi olla, että myöhemmin vähempikin taas riittää, mutta nyt pitää jaksaa itseään piiskata.

Alkaakohan sitä tykkäämään lämmöstä, kun on keveämpi? Kun ei enää hikoa "kumpareidensa" kanssa kuin pieni sika? Tosin siat ei hikoa, luin netistä.

Taistelu jatkuu, edelleen. Olen nyt vakuuttunut, että pystyn rakentamaan elämääni samat hyvät rutiinit, mitkä minulla oli ennen viimeisintä tuhoa. Ihanaa juhannuksen odotusta kaikille!