Tänä iltana menen taas jumppaamaan, oikein odotan sitä. Muistan vieläkin viikko sitten sen mahtavan lämpimän ja seesteisen olotilan, joka tuli jumpan loppurentoutuksessa. Toivon kovasti, että tämän illan jumpasta irtoaa yhtä paljon iloa kuin viimeksi. Mahdollisesti luvassa on vaihtunut ohjelma, tiedä häntä. Mutta yhtä kaikki, innolla odotan iltaa.

Aloin eilen jo pelästyä, että ahdistan miehenkin järjiltään huokailullani ja ikkunasta ulos tuijottamisella. Joskus sitä vain onkin niin itseensä käpertynyt, että vaatii aivan kaiken huomion, eikä muista ajatellakaan, että toisellakin voisi olla tarpeita. En tiedä sitten, kumpi on pahempaa, olla ensin tosi itsekeskeinen vai piehtaroida syyllisyydessä sen jälkeen? Jos nyt vain antaisi olla sen aiheen ja jatkaisi elämäänsä.

Voisi koettaa tuota ryhdistäytymistä myös ravintorintamalla. Tänään ruuaksi on seitiä. Aloin tuntea kevyttä ekologista synnintuntoa noista kalaruuista, kun katsoin toissapäivänä televisiosta dokumentin merien ryöstökalastuksesta. Tonnikalan käyttöä on ainakin radikaalisti vähennettävä. Onhan tämä ehkä hieman pateettista, antaa telkkariohjelmien vaikuttaa noin paljon. Mutta minkäs teet, ei tv ole ainoa lähde josta olen hupenevista kalakannoista saanut kuulla ja lukea.

No, nyt kuitenkin potut uuniin ja kalat pannuun. Olen saanut ainakin jonkinlaisen otteen itsestäni, ja yritän käyttäytyä ainakin aikuismaisesti, jos ei muuta :) Hyvää loppuviikkoa kaikille!