Pääsiäinen meni oikein hienoissa merkeissä. Tiet alkaa olla sulat, joten sitä kelirikko-jääkautta ei mahdollisesti tullutkaan. Sitä aikaa, kun ei uskalla ajaa pyörällä eikä voi lenkkeillä, kun on niin tajuttoman liukasta ja märkää. Sontsis taputtaa karvaisia käsiään. Ja vaihtaa kevyempään talvitakkiin ja kumppareihin heti huomenna!

Kävimme juoksemassa reissussa ollessa miehen kanssa. Iso raksi seinään, sillä yleensä kun lähdemme reissuun yhdessä, emme saa oikeasti tehtyä mitään. Loma oli kaikenkaikkiaan tosi aktiivinen, sukulaislasten kanssa tuli mellastettua oikein urakalla, kävimme sukuloimassa sedät, tädit ja naapurin mummon, sekä urheilimme.

Ja nautin myös herkuista täysin siemauksin. Sillä erotuksella entiseen, että nyt sitä pääasiassa osasi lopettaa ennen kuin tuli paha olo. Monesti nää juhlat sukulaisten luona on ollut sitä, että on syönyt ja syönyt kunnes alkaa yököttää. Se on helpottavaa huomata, että niin ei ole pakko tehdä ja niin todella pystyy tekemään. Ainoa siis mistä oikeasti on luopunut, on se huono olo.

Olo voisi tietysti olla turvonneempi, jos ei olis ulkoillut ja käynyt juoksemassa. Paino ei ainakaan toistaiseksi ole näyttänyt hievahtaneen juhlaputkesta suuntaan eikä toiseen.

Sain myös kehuja kaventuneista kasvoista, oli kyllä mukava kuulla. Alan kuulema muistuttaa myös päivä päivältä enemmän isosiskoani. Mikä on minulle siis kehu, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että siskoni on kaunotarainesta 

Huomenna sitten alkaa arkinen raadanta ja tuskailu. Mutta nyt vielä hyvillä mielin nukkumaan. Ihana juttu, että niin moni oli käynyt kommaamassa positiivisuuspostaukseeni!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!