Eilinen kiekkonöyryytys johti siihen, että jäi sipsitkin syömättä. Eikä se haitannut kyllä. Ei ne maistuneetkaan niin hyviltä, kuin ennalta kuvittelin.

Mutta silti, söin eilen vuoren verran kanasalaattia, joka oli höystetty fetalla ja suolapähkinöillä. Ja kävin hölkkäämässä sekä kävelin varmaankin noin 10 kilometriä, koska tulimme autokaupoissa silmään kustuiksi. Söin myös suklaa-toffee-muffinsin, sekä jotakuinkin 100 grammaa irtokarkkeja.

Paino oli tänä aamuna nousussa. Tapanani ei ole yleensä murehtia pienistä painonheittelyistä, mutta tässä suuren tavoitteen rajalla keikkuessa tuntuu epämääräisesti masentavammalta, kun vanhoja lukemia alkaa paukkua näyttöön. Ja toisekseen, tämä kahden viikon tavoite oli vakiinnuttaa paino alle maagisen rajan, toivottavasti voin maanantaina oikeasti kertoa onnistuneeni siinä.

Täytyy alkaa miettimään hoito-ohjelmaa tuolle kurttuuntuvalle vatsalle. Olen kyllä vähän skeptinen, että voiko sille mitään. Mutta yrittää täytyy silti, vaikka Veelan markkinoimalla tuote X:llä.