Ei voi olla, että syön liikaa? Päivittäinen kalorinsaanti välillä 1600-1800. (Mittaan ja punnitsen ruokia mahdollisuuksien mukaan, eli en siis aivan kaikkea) Kiloklubin mukaan siis vajetta tulee noin 600-700 kcal päivässä. Jotain pitäisi alkaa tapahtua jo! Viikonloppuna pidin kaksi herkkuhetkeä. Sallin itselleni 90g perunalastuja perjantaina, ja lauantaina sitten 70g viinikumikarkkeja. Voiko tää olla tästä kiinni?

Ei tässä ole mitään järkeä.

Eilen sitäpaitsi huomasin lounaalla, että vaikka mun on nälkä, ja miehen tekemä ruoka oli tosi hyvää, työntelin kananpaloja pitkin lautasta sinne tänne. Tajusin kauhukseni, etten halua syödä. Vaikka mulla oli kiljuva nälkä! Tajuttuani asian, söin kuitenkin ruuan loppuun ja hyväähän se oli. Tää junnaus alkaa vaikuttaa mun järkeenikin jo näköjään.

Mies yritti lohduttaa, että se on vain liikunnasta johtuvaa turvotusta, nestettä lihaksissa. En voi hyväksyä sitäkään selitystä. Kävimme eilen sauvakävelylenkillä, 1,5h mutta se oli tosi kevyt! En harrasta sellaista raskasta liikuntaa, joka vaikuttaisi niin lihaksiin, että ne olisi rasittuneet ja siellä olisi nestettä. Eikä mulla sitä lihasta niin paljoa ole, että se voisi vaikuttaa siihen, ettei mitään edistystä tapahdu. Liikuin viime viikolla viitenä päivänä, sauvakävelyä, pyöräilyä ja yksi jooga-pilatesjumppa mahtui siihen. Ei siis lihaskuntoharjoitusta, josta se nesteturvotus lihaksiin tulee. Ja vaikka olisikin, ei se turvotus neljää viikkoa kestä.

Tosin, ehkä on mahdollista, että alitajuisesti toimin jotenkin tätä projektia vastaan, huomaamatta lintsailen liikuntasuorituksissa enkä haasta itseäni, arvioinko alitajuisesti syömäni ruokamäärät vähemmiksi ja niin edelleen. Pitää yrittää käyttää enemmän sitte ruokien punnitsemista ja mittausta. Vaikka en millään usko, että se virhe kasvaa niin suureksi, vaikka en jokaista tomaattia ja omenaani punnitsekaan, vaan merkkaan keskiarvot. Pääruuat, kuten pastat, perunat, lihat ym. mittaan kyllä tunnontarkasti.

Kiitos kannustuksesta, Helkaneiti. En kyllä aio luovuttaa. Tunnen kyllä kropassani sen, että tämä ruokavalio tekee minulle hyvää. Enkä ole missään vaiheessa ollut kurjasti nälkäinen. Tokikin käy niin useimmiten, että minulla on nälkä kun alan syömään päivän pääaterioita, mutta ei kai se ole miksikään pahaksi ihmiselle, että syö nälkäänsä?! En joudu kärsimään nälästä pitkin päivää, vaan kroppa ilmoittaa ruoka-aikaan olevansa polttoainetta vailla.

Huomasin erään erittäin hupaisan jutun. Olen kärsinyt lapsesta asti erittäin kuivasta ihosta. Talvisin varsinkin sääret ja kädet kuivaa niin pahaksi, että menee ihan verille. Nyt, kun olen kolmisen viikkoa syönyt kiloklubin ohjeiden mukaan, rasvauksen tarve on hävinnyt liki kokonaan! Ihan uskomaton juttu. Toki kevään tulo asiaan vaikuttaa, aina kesällä iho on parempana, mutta rasvaa täytyy silti jaksaa hinkata kroppaan. Mutta nyt… En voi keksiä mitään muuta kuin sen, että kiloklubi komentaa syömään hyvää rasvaa tarpeeksi. Ja kun olen totellut, sitä rasvaa tulee sisältäpäin pehmittämään ihoa. Mieskin on huomannut muutoksen, varsinkin säärissä ja eilen sitä kommentoikin.  Jos en tällä ruokavaliolla laihtuisi enää kiloakaan, niin pelkästään tämä jo on helpottanut elämää valtavasti.

Painon junnaaminen masentaa, suoraan sanottuna. Olin varautunut muutaman viikon junnailuihin kyllä, varsinkin jos paino putoaa kovin kovaa vauhtia. Mutta pöh, pudotus on ollut tuskastuttavan hidasta, ja alkavan viikon jälkeen jos ei mitään tapahdu, paino on jumputtanut paikallaan kuukauden. Kuukauden! Läskiä on kyllä mistä ottaa, ei johdu ainakaan siitä. Epäuskoisuuden en kyllä tiedä ketään lihottaneen.

Mutta life goes on. Ensi viikolla joudun keskittymään tenttiin ja töihin, joten ehkä saan vähäksi aikaa muita ajatuksia. Liikkua kyllä aion, ja pitää ruokavaliosta kiinni, mutta pidetään ajatukset muualla. Ja mieli valoisana.