Käteni ovat jäykistyneen C3-PO:ta muistuttavaan asentoon. Ja liikkumiseni on muutoinkin hyvin samankaltaista, kuin tuolla kullanvärisellä, puhuvalla robotilla. Tämä kiitos siis tiistaisen bodypumpin ja viivästyneen lihaskivun. Annoin kyllä pumpissa kaikkeni, etenkin käsistäni ja pakaroistani. Haaveilen juoksemisesta, mutta en osaa arvioida, kuinka suurta kipua se tuottaa käsiin. Käyn kokeilemassa, kunhan välipala on siirtynyt vatsalaukusta ohutsuolen puolelle.

Vielä käsien jäykistyminen ei ole haitannut, koska olen lepuuttanut niitä koko päivän näppäimistöllä. Olen varmaan joskus kertonut, että kirjoitan sivutyökseni. Tänään on paiskittu hommia ihan urakalla. Tosin, tällä hetkellä minusta tuntuu, että työnantajani yrittää hyötyä minusta epäasianmukaisesti. Tunne on aika erikoinen. Enkä tiedä vielä, teenkö asialle jotain, koska asia oikeastaan on minulle yhdentekevä, mutta kysymys on kuitenkin periaatteesta.

Olen kärsinyt päivätolkulla satunnaisista päänsäryistä, jotka tunnistan selkeästi johtuvaksi niska-hartiaseudun kivettymisestä. Motivaatio pudottaa kiloja kasvaa joka päivä, sillä kilo kilolta mahdollisuus päästä leikkausjonoon kasvaa. Luovutan mielelläni rintarauhasistani vähintään puolet pois. Siis kohtuullisesti kummastakin, ei niin, että veisivät pelkästään toisen. Että voihan helkatti, kun lähtis nopeesti nuo kilot.

Gradun kanssa pää on avattu. Helpotus on suunnaton. Nyt kun se langanpää vaan pysyisi hyppysissä.