Daami D:n kysymys inspiroi minua jatkamaan tuosta turvamuurista kirjoittelua. Olen kirjoittanut aiheesta joskus aikaisemminkin, mutta kirjoitan vielä vähän lisää. Tämä asia on nyt jotenkin paljon enemmän jäsentynyt mielessäni, joten on ehkä helpompikin kirjoittaa. Tosin jotain toistoa taas saattaa tulla, pahoittelut.

Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, miten helppo kiloja on syyttää kaikesta. On tosi helppo pitää ihmiset itsestään etäällä (ehkä koska pelkää). On helpompi kestää arvostelua. On helppo ajatella, että se johtuu läskeistä, että ihmiset pysyy kaukana minusta. Koska sillä ei ole mitään tekemistä minun itseni kanssa, vaan se johtuu siitä, että ihmiset on inhottavan pinnallisia ja omahyväisiä, katsovat vain ulkokuorta. Se on minunkin osalta eräänlaista omahyväisyyttä.

Käperryn monesti sinne omaan sisäiseen maailmaan, pursuten vihaa ulkopuolisia kohtaan. Totuushan on kyllä se, että ihmiset on joskus tosi julmia, ja arvostelee sumeilematta jokaista, joka poikkeaa standardista. Mutta eivät kaikki ole. Minä en anna mahdollisuutta niillekään, jotka olisivat oikeasti mukavia ja herttaisia. En huomaa ympäriltäni niitä, jotka haluaisivat tulla tekemään tuttavuutta, ja ajattelen, että kukaan ei ole kiinnostunut  minusta läskieni takia. Tarkoitan nyt myös kiinnostusta ystävänä, työkaverina, tuttuna jne. en pelkästään mitään iskukiinnostusta (mies jo löytyy, niin ei onneksi sen perään tarvitse surra). Ja käperryn yhä tiukemmin itseeni, ja suren. Lohdutan itseäni ruualla, sillä ainoalla, joka ei aseta ulkonäköpaineita.

Daami, olit sillä tavoin oikeassa, että laihtuminen sitten suojaa siltä arvostelulta. Siltä, joka koskee omia ulkonäkövirheitä. Toisaalta on ihan mukava sulautua “normi-ihmisten” joukkoon. Itse pelkään kuitenkin, että joudun siirtymään johonkin paljon satuttavampaan arvosteluun, koska turvamuuri ei ole tässä ympärillä antamassa minulle oikeutta laittaa saamaani kritiikkiä sen piiriin. Silloin ihmiset, jotka eivät pidä minusta, eivät oikeasti pidä minusta itsestäni. Ei ole enää mitään läskiä siinä välissä jota syyttää. Ja tämä tuntuu minusta paljon pahemmalta, kuin jos kohtaan torjuntaa läskieni takia.

Mutta nyt tämän naisen tarvitsee lähteä ruokkoamaan itsensä sellaiseen kuntoon, että ihmisten ilmoille kehtaa mennä. Paitsi, että ei minua paljon sellainen hetkauta. Joskus vain on kiva näyttää hyvältä :)

P.s. Kamala juttu, tortilloissa on 642 kaloria kun kaksi syöpi, melko hurja määrä. Sellaisissa siis mitä minä teen. Varmaan kevenisi jollain kanalla, mutta tykkään tehdä naudan jauhelihaan. Pitääpä kokeilla seuraavalla kerralla kanatortillaa.