Sivuhuomautuksena muuten, että siitäkin tietää, että on aika alkaa pudottaa painoa, kun raavaille työmiehille työvaatteiden päälle tehty heijastinliivi ei pysy juostessa kiinni. Juoksin eilen ns. takki auki, kun tarranauha ei sitten pitänytkään.

Tänään on onneksi ollut töissä aavistuksen helpompi päivä. Tosin lepopäivä on ohjelmassa liikuntojen puolesta. On ollut kuitenkin helppoa pitää myös ruokailut kuosissa. En edelleenkään harjoita kieltäymystä, mutta tänään ei tehnyt mieli, vaikka kahvitauolla oli töissä pullaa tarjolla. En myöskään halunnut syödä kylässä karkkia. On niin kova fiilis päällä, ettei tehnyt tiukkaakaan jättää pullaa painostuksesta huolimatta syömättä.

On se muuten kummaa, että näihin yhteisöllisiin syömisorgioihin on pakko osallistua. Kieltäytyjän osaksi koituu kohtuuttomasti huomiota ja kummastelua. Jos en halua syödä pullaa, niin en halua. En kyllä tosin halua sitäkään, että minun ajatellaan laihduttavan ja sitten aletaan kyttäilemään, onnistuuko se.

Mikä olisi pateettisempaa kuin laihduttamisessa epäonnistunut läski? En kyllä tiedä, enkä aio ottaa riskiä siitä, että joutuisin naurunalaiseksi. Tosin, eiköhän me työpaikoilla olla jo niin aikuisia, ettei aleta kyttäämään toisten vyötärölinjoja? Not. Sain ensimmäisessä työpaikassani kyllä läskeilläni sellaista huomiota, että minun on vielä tänä päivänäkin vaikea uskoa sitä todeksi.

Taas alkaa viikko olla puolessa. Huomenna ohjelmassa balance, sitä innolla odotellessa.