Kylläpä askel tänään kantoi. Kävin hölkyttelemässä 35 minuuttia, ja tuntui, että kun jalat lämpeni, niin juoksu suorastaan sujui hyvin. Kun on vetänyt sisuksiinsa paljon kaloreita, on varmaan treeniinkin käytettävissä energiaa?

Kävin tänä aamuna puntarilla selvittääkseni, näkyykö viikonloppu siellä. Hähä, ei näkynyt.

Töissä olivat tänään huomaavinaan, että jotakin on meneillään. Taas oli pullaa tarjolla ja kieltäydyin. Multa kysyttiin, että laihutanko mä... Viitaten edelliseen pullantuputusangstiini, niin en kyllä ole kenellekään kertonut, että elämäntavat on muutoksessa. Enkä halua edelleenkään myöntää, haluan säilyttää kasvoni jos jostain syystä epäonnistunkin. 

Sanoin, ettei sovi tänään syödä pullaa, koska viikonloppu meni sellaisissa syömisorgioissa. Aika helpolla nuo lopulta luovuttivat.

Haluaisin vain, että aika menisi "nopeampaa". Saisin kaikki vanhat, ihanat laihojen vuosien vaatteet taas käyttöön. Jaksaisin juosta 10 kilometriä. Olisin energisempi ja hyvällä tuulella. 

Mutta tosiasiassa, vähintään yhtä tärkeä on itse matka, kuin päästä perille. Päivä kerrallaan siis.