Olen lueskellut paljon Shauna Reidin Amazing adventures of Dietgirl- blogia. Sieltä bongasin parhaan mietelauseen ikinä. Olen sen kirjoittanut tänne varmaan useampaankin otteeseen, mutta silläkin uhalla:

"Succes is about persistence, not perfection"

Ninnin kommentin innoittamana julistan tätä ilosanomaa nyt kaikille. Shauna Reid laihdutti 80 kiloa, joten uskon, että rouva tietää, mistä puhuu. Jos kämmää, on vaan jatkettava sitkeästi. Ja tätä ohjenuoraa olen yrittänyt noudattaa parhaani mukaan.

Dieettitytön huimat seikkailut- kirjaa en tosin ole lukenut. Se on kotikirjastossani aina varattuna ja lainassa. Joten, kun muiden lukijoiden into vähän laantuu, ehkä saan teoksen hyppysiini.

Hyppelehdin asiasta toiseen, mutta tänään totesin lopullisesti, että olen oppinut juomaan kahvini ilman sokeria. Tämän opettelu kesti pari kuukautta. Nykyisin kahviini eksyy sokeria vain jos en muista, etten käytä sokeria. Sen muistaminen on vaikeampaa, kuin juoda sitä kahvia ilman sokeria.

Ravitsemuksellisesti tuolla asialla nyt ei ole sen suurempaa merkitystä, mutta kyse on periaatteesta. Jos ylipäätään rajoittaisin jotakin ruoka-ainetta ruokavaliossani, niin se on sokeri. Leipomisia ei tässä tietenkään lasketa, se nyt ei onnistuisi ilman sokeria. Kaikkia muita ruoka-aineita syön halulla, yrittäen kohtuuden muistaa. Mutta minusta on alkanut tuntua, että sokeri on kaiken pahan alku ja juuri, se tekee pahaa ihmiselle, hampaille, aineenvaihdunnalle, mielialalle, painolle... Siksi en lisää sitä enää, päivän sokerit tulee ihan riittävästi jo ruuasta.

Tänäänkään en lenkille mene. Lepäilen. Vasempaan jalkaterään on tullut pikkuvarpaan ja sen edellisen varpaan juureen joku tosi kipeä kohta. Varpaat ei taivu kunnolla ja astuessa kipuilee vielä lisää. Varmaankin rasitusvamma. Että kiva kiva, katsellaan, jospa se huomiseksi helpottaisi.