Punnitus pidetty. Olen toisaalta tosi iloinen, mutta taas toisaalta...

Kaikista vaikeuksista huolimatta paino ei ole noussut heinäkuusta kuin 600 grammaa. Vaikka oli se kyllä välillä useitakin kiloja korkeammalla kuin se nyt on. Paluu normaaliin ruokavalioon on kuitenkin korjannut tilanteen muutamissa viikoissa. Täytyy siis onnitella itseään siitä, että en repsahtanut ihan täydellisesti

Ja ennen kaikkea täytyy onnitella siitä, että onnistuin taas palaamaan oikeille raiteille. Meinasin välillä taas sortua siihen "olen olosuhteiden uhri" - itkuun. Mutta karu totuus on se, että itse olen vastuussa. Ei kukaan muu. Sama pätee muuten kyllä kaikessa muussakin elämässä.

Mutta ei tässä kyllä kuitenkaan kovin voi kevyen onnellisena hyppiä. En tule saavuttamaan tälle vuodelle asettamaani tavoitetta. Tavoitteena oli pudottaa kymppi 2010 vuonna. Jäljellä on vielä miltei yhdeksän kiloa. Voi surku, kun ajatteleekin koko asiaa.

Tästä kuitenkin opimme, että elämää on elettävä eteenpäin koko ajan, silloinkin kun yrittää pudottaa painoa. Ei voi vaan istua odottamassa, että ne läskit sulaa. On opiskeltava, matkustettava, käytävä töissä, sukuloitava, juhlittava... Tämä on koko elämän kestävä savotta. Sen jälkeen kun tavoite on saavutettu, on pidettävä siitä tavoitteesta kiinni.

Turha kuitenkaan märehtiä tuota asiaa kovin pitkään. Huomio täytyy suunnata nyt eteenpäin, ja vallitsevaan tilanteeseen. Ja työllistymiseen