Heippa, yks viiden kilon jojo täällä kirjottelee.

Nimittäin olen tässä kuluvan vuoden aikana onnistunut parikin kertaa melkein pudottamaan viisi kiloa. Sitten olen mennyt viikonlopuksi esimerkiksi kylään kaverin luokse, siellä ollaan syöty ja juotu tosi juhlavasti. Tai käynyt jossain perhejuhlissa.

Siihen se viisi kiloa sitten on mennytkin, siis olen onnistunut painonlaskun kirimään käytännössä yhdessä viikonlopussa. Aikaisemmin osasin ajatella, että painonnousu tuollaisen jälkeen on tilapäistä. Mutta en ole siltikään onnistunut laihtumaan sillä tavalla, että tulos jotenkin pysyisi.

Nyt menen taas yläkäyrällä painon suhteen.

Väittävät, että stressi lihottaa. Onkohan totta? Luonnollisesti sitä aina etsii syytä muualta kuin itsestään, ja tässä yhteydessä täytyy sanoa, että toivotan mielelläni tervetuuleeksi syyn, joka ei olisi minussa itsessäni. Mutta karu totuus on se, että minun pitäisi pystyä  ponnistelemaan enemmän.

Ja ne paukut on vähän kateissa. On ollu oikeastaan alkuhuuman jälkeen koko ajan.

Mutta on silti jotain hyvääkin, välillä töissä on helpompaa. Silloin on heti helpompaa tämä muukin elämä.

Nykyisellään viikkooni kuuluu kaksi body balance- jumppaa, sekä yksi uinti/vesijuoksu. Mutta tiedostan senkin, että tuo on liian leppoisaa. Pitäisi treenata kovempaa, saada juoksu uudelleen käyntiin. Ei se itsessään laihduta, mutta kaikki ne ihanat kerrannaisvaikutukset mitä siitä seuraa. Olisi mahtavaa olla huippukunnossa.

Ehkä tästä kun kevät sulattaa tiet pysyvästi, saan askeleen taas rullaamaan. Olen katsellut sopivia juoksuohjelmia aina silloin tällöin. Minua pidättelee vaan vaikeus uskoa siihen, että pystyisin pysymään päätöksessäni treenata säännöllisesti. Voisin yrittää todistaa itselleni, että olen väärässä  :)